Minä tykkään leipoa, vaikka en olekaan jauhopeukaloiden aatelia. Olen sellaiseen liian suurpiirteinen; jäänen ikuisesti noviisitasolle. Minulla on kuitenkin antaa muutama neuvo heille, jotka haluavat olla riittävän hyviä, että heitä luullaan paremmiksi kuin oikeasti ovat.
Ensinnäkin aina kannattaa valita helppo tai helpohko resepti. Tällöin epäonnistumisen riski on pienempi, ja vieraille on tarjota hieman itsetehtyä hyvää. Yleensä vieraat arvostavat itseleivottua, tiesivätpä he (tai eivät) kuinka helppoa tai vaivallosta tekeminen on ollut. He eivät todennäköisesti edes mieti sitä. Hyvä pulla on hyvää pullaa, jota syö ilolla.
Ennen juhlia kannattaa kokeilla kaikki uudet reseptit, myös ne, joita luulee helpoiksi. Tällöin tietää varmasti osaavansa ja myös sen, onko tuotos niin hyvää, että sitä haluaa tarjota. Itse olen suunnittelemassa pojan synttärijuhlia, enkä voinut olla innostumatta Omenaruusuista. Niiden vakuutettiin olevan helppo tehdä ja makukin ilmeisesti olisi kohdallaan. Päätin kokeilla reseptiä, ja sain siitä erinomaisen syyn kutsua ystäviä kylään koemaistamaan tuotoksia (jo pelkästään tästä syystä kannattaa kokeilla uusia reseptejä).
Sanoisin onnistuneeni ihan hyvin. Resepti on oikeasti varsin helppo. Haastavaksi omenaruusujen teko muodostuu, kun samaan aikaan pitää huomioida pientä poikaa. Mielestäni leivontaan sisältyy aivan liian paljon akrobatiaa, kun ruusuja pyörittelee poika sylissään. Totesin siis reseptin toteuttamisen liian vaikeaksi, joten näitä ei tarjoilla pojan syntymäpäivillä. Lisäksi mies oli sitä mieltä, että ne ovat sellaista perushyvää, ei mitenkään taianomaisen hyviä. Palaan siis asiaan, kunhan omenaruusujen teosta poistuu se akrobaattinen osuus.
Kolmas neuvoni on, että reseptiä kannattaa noudattaa tarkasti. Itselläni oli tapana vähän oikoa, varsinkin kun neuvottiin vatkaamaan vaahdoksi asti. Vähemmällä vaahdottamisella tulee kyllä ihan syötäviä leipomuksia, mutta kun malttaa vatkata ohjeen kehoituksen mukaisesti vaahdoksi saakka, tulee parempia. Rakenne on parempi; muffinit ovat kuohkeita, eikä niiden rakenne tuo etäisestikään mieleen ruisleipää tai huonosti keitettyä puuroa.
Jos reseptiä lähtee muuntelemaan, kannattaa kirjoittaa tekemänsä muutokset muistiin. Ne muistaa sitten seuraavalla kerrallakin. Näin osaa joko välttää virheitä tai tehdä jotain melkein itse keksimäänsä hyvää. Itse en osaa kehitellä mitään ihan uutta, mutta valmiita reseptejä muuntelemalla saan aikaan jotain. Nyt olen yrittänyt kehitellä kääretortun muunnelmaa, mikä kelpaisi gluteenittomallekin. Mahdollisesti myös maidottomalle. Pitää varmaan jokin päivä vain uhkarohkeasti kokeilla. Jos onnistun, kerron siitä täällä blogissani.
Ja kannattaa muistaa, että ajan kuluessa kehittyy leipojana. Jossain vaiheessa helpot reseptit ovatkin vähän laajempi käsite.
