Rakastan miestäni, mutta on minun myönnettävä, että välillä turhaudun häneen. Toisinaan tekisi suorastaan mieli karjahdella, että päästä Google jo kahvitunnille. Tiedän, että Stirling-moottorit ja japanilaiset sinkkaliitokset - tai mitä ikinä katseletkin tällä kertaa - ovat oikein mielenkiintoista tutkittavaa. Ole jo meidän kanssa!
Yleensä tämä purkaus kehittyy ajatukseksi, mutta ulos päästän vain huokauksen. Olen kyllä ollut koko päivän kaksin pojan kanssa ja olen kaivannut miestä (ja omaa aikaa), mutta mies on ollut koko päivän töissä raatamassa. Hän ansaitsee saada syödä rauhassa ja hengähtää hetken rasittavan työpäivän jälkeen. Siksi vain huokaan, enkä varsinaisesti sano mitään. Paitsi jos hengähdyshetki venyy tarpeettomasti, sitten sanon asiasta, niin nätisti kuin sinä hetkenä kykenen. Joskus kitaramerkkien tutkiminen vain vie miehen mennessään ja muu maailma unohtuu.
Varsinkin väsyneenä on melkoinen koetus pystyä ymmärtään toista. Oma taakka saattaa tuntua moninkertaiselta, kun omien puuhastelujensa lomassa katselee toista lepäämässä ja lataamassa omia akkujaan. On liian helppoa unohtaa, että se lepo on toiselle oikeasti tarpeen. On aivan liian helppoa ajatella, että toinen on vain laiska ja itsekäs. Jokin pieni ääni sisällä yllyttää julistautumaan marttyyriksi ja säälimään itseään raskaan taakan alla, josta toisella ei muka ole aavistustakaan. Välillä joutuu suorastaan näkemään vaivaa, että mokoma riidankylväjä sisimmässäni hiljenisi. Totuushan on, että mies tekee osansa. Se, etten ole nähnyt hänen tekevän töitä, ei tarkoita, että hän olisi laiskotellut koko päivän. Ei. Hänkin on väsynyt ja tarvitsee aikaa ihan vain itselleen.
Mies joskus kysyy minulta, mitä huokaan. Yleensä sanon vain, että väsyttää. Tottahan se on. Hillitsen itseni kertomasta enempää, jotta mies saa vapaahetkensä. Sen jälkeen minä saan levänneen miehen, ja sellaisesta on enemmän iloa, kaikin puolin. Tunnen oloni myös paremmaksi, kun mies levättyään tulee ottamaan minut ja pojan lähelleen. Niinä hetkinä tiedän tehneeni oikein hillitessäni itseni. En saisi sitä huomiota, lämpöä ja rakkautta aiemmin pakottamalla.
Ja sitten rohkenen olla yhtä "itsekäs" ja ottaa hetken ihan vain itselleni miehen leikkiessä pojan kanssa. Sekin on hyvästä ja tulee aina tarpeeseen.
