tiistai 20. lokakuuta 2015

Lasiseinän takaa

Jos johonkin elämässä täytyy tottua, niin jatkuvaan muutokseen. Vuosi sitten olin vasta astumassa elämäni tähän vaiheeseen, enkä tiennyt mitä odottaa. Olin tietenkin kuullut asioita vanhemmuudesta, pelottelujakin, mutta koin olevani valmis ja avoimin mielin olin ottamassa äitiyttä vastaan. Sen uuvuttavuutta olen toisinaan harmitellut ruminkin sanoin, mutta katumusta en ole tuntenut koskaan.

Nykyisin arkeeni kuuluu olennaisesti väsymys. Sillä on monia vaikutuksia, aiheesta lienee tehty paljon tutkimusta. Itse en jaksa tutustua tutkittuun tietoon, vaan menen subjektiivisella kokemukseen perustuvalla viisaudella. Tai luulolla, ihan miten halutaan asia ilmaista.

Voisin valittaa siitä, miten aivotoimintani on huonompaa kuin tykkäisin. Olen jo moneen kertaan tarkoituksellisen teatraalisesti huudahtanut, että "Kertokaa pojalleni, että hänen äitinsä oli joskus älykäs!" Palaset eivät enää niin vain loksahtele paikoilleen. Onneksi olen melko usein liian väsynyt välittääkseni. Oikeastaan suurin harmi on, etten keksi järkeviä aiheita kirjoittaa tänne blogiini.

Voisin myös valittaa siitä, että vaivalloiset asiat tuntuvat vaivalloisemmilta. Tuntuu kuin pitäisi varata kuukausi aikaa tehdä kahden tunnin työ. Jo askareiden suunnittelu tuntuu toisinaan niin työläältä, että varsinainen työ pitää lykätä seuraavaan, tai sitä seuraavaan, päivään. Mutta olen riittävän suurpiirteinen, ettei asia niin pahasti minua vaivaa, eikä sitä paitsi askareillani yleensä ole niin kiire.

Mutta se, mikä minua väsymyksessä eniten vaivaa, on sen vaikutus siihen, miten koen asiat. Väsyneenä helposti valahdan ulkopuolisuuden tunteen valtaan. Ulkopuolisena itsensä kokee välillä niin yksinäiseksi ja tarpeettomaksi. Ja kun muutenkin kokee kroonisesti riittämättömyyttä, se väsyneenä, ulkopuolisena ja yksinäisenä vain pahenee. Tästä kaikesta tahtoisin valittaa enemmänkin, mutta on parempi etten tee niin. Asiat eivät ole niin kuin ne välillä tuntuvat. En kaipaa väärinkäsityksiä. En jaksaisi selvittää niitä.

Joskus sitä vain on niin kovin väsynyt. Onneksi siihen auttaa lepo.