Toisinaan mietin, että olisiko mitään järkeä lähteä toteuttamaan haavettani ja kirjoittaa kirja. Taloudellisesti se ei olisi erityisen järkevää, koska tässä maassa vain muutamat voivat elättää itsensä kirjoittamalla. Se olisi myös iso ajallinen investointi, ja kyseinen aika olisi väistämättä pois perheeltäni.
Toisaalta olen halunnut jo kauan kirjoittaa kirjan. Aloitin ensimmäisen jo 9-vuotiaana. Tulevan mestariteokseni nimi oli muistaakseni Hyppynarujengi. Muutamana päivänä kirjoitin aina kun minulla oli aikaa. Sain kirjoitettua käsin melkein kaksikymmentä vihkonsivua ennen kuin jäin jumiin, enkä keksinyt miten tarinaa jatkaisin. Se sai minut kyllästymään koko touhuun ja annoin projektin unohtua.
Yritin vakavissani uudestaan noin 20-vuotiaana. Silloin innostuin kirjoittamaan traagista rakkaustarinaa nimeltä Kylmyyden kovettamat tai jotain sinnepäin. Se yritys kariutui siihen, että silloisesta tietokoneestani paloi kovalevyn portti. Kaikki tiedostot jäivät ikuisesti loukkuun, kirjanalkuni mukaan lukien. Otin tämän takaiskun raskaasti ja sen jälkeen olen vältellyt isompia kirjoitusprojekteja. Gradua kirjoittaessani siitä oli varmuuskopio useammassa paikassa, ihan mielenrauhani vuoksi.
Ajatus kirjan kirjoittamisesta nousee silti aika ajoin mieleeni. Se on jotain mitä tahtoisin tehdä, vaikka sitä ei koskaan julkaistaisikaan. Haluaisin voida sanoa, että olen kirjoittanut kirjan. Viime päivinä olen taas alkanut ihan vakavissani harkitsemaan asiaa. Minä voisin kirjoittaa kirjan. Minulla on jopa idea, jota työstää kirjaksi asti. Minä olen parempi kirjoittaja kuin olin 9 tai 20-vuotiaana. Mieskin kannustaa, on jopa kehoittanut kirjoittamaan.
Sain tässä nähdä vähän aikaa sitten, kun erään ystäväni vastaava pitkäaikainen haave kävi toteen. Hän oli vuosia määrätietoisesti pyrkinyt siihen, että se olisi joskus totta, eikä vain haave. Ja se hetki, kun hän sai kertoa meille, että nyt se on totta... kullatkoon aika sen muiston huolella. Kun toisen jokaisesta sanasta voi nähdä ja kuulla melkoisen tunteiden sinfonian, voi tuntea häivähdyksen siitä kaikesta itsekin.
Tuota voisi sanoa viimeiseksi sysäykseksi kävelemään epävarmuudestani huolimatta. Minä tahdon kokea itsekin tuon hetken. Minä siis yritän taas, mutta tällä kertaa aion saada kirjani valmiiksi. Tavoitteeni on saada toiseksi tai kolmanneksi viimeinen versio kirjastani valmiiksi vuoden 2016 loppuun mennessä. Aloitan yhden elämäni matkoista melko tuntemattomalla polulla. Hermostuttaa.
