tiistai 4. helmikuuta 2014

Emännyys: leivo kakku ja syötä se vieraille?

Huomasin viime viikonloppuna, että emännöintitaitoni kaipaisivat päivitystä. Meillä oli siis jonkinlainen kestitysmaraton lauantaina ja sunnuntaina. Itse olin toki vieraat kutsunut, joten olin varautunutkin: leivoimme Miehen kanssa etukäteen kakkua ja piirakkaa vieraita varten. Saatoin myös hieman villiintyä kaupan herkkuhyllyillä. Tarjottavaa siis riitti - sekä suolaista että makeaa. Lisäksi olin tyytyväinen siihen, kuinka olin kattanut herkkupöydän: se näytti houkuttelevalta.

Hyvä emännyys ei kuitenkaan ole pelkästään sitä, että kattaa pöydän ja sanoo vieraille, että menkäähän ottamaan. Vieraita pitää muutoinkin viihdyttää: heidän kanssaan pitää keskustella tai ohjata heidät keskustelemaan keskenään. Tosin tuolla tavoin ilmaistuna kuullostaa siltä, etteivät vieraat osaa tehdä mitään ilman ohjeita, edes puhua keskenään. Onneksi asia ei oikeasti ole noin, ainakaan ei pitäisi olla.

Oli kyseessä sitten pienet kutsut tai isommat juhlat, emännän (ja isännän) rooli on haastava. Miten tasapainoilla kestittämisen ja sosiaalisen kanssakäymisen välillä. Minä en osaa tätä, vaan toistelin kuin papukaija, että "Saako vielä olla jotain juotavaa?" tai "Maistuiko kakku, otatko lisää?". Papukaijamaisen efektin olisi kruunannut Tahtooko Polli keksin? -lause, mutta onneksi vieraissa ei ollut Pollia, eikä vastaava ilmaisu päässyt muutoinkaan suustani. Voin kuvitella, että niin olisi voinut käydäkin, ellen olisi joskus päättänyt, että pienille lapsille puhun kuin ihmisille, enkä kuin papukaijoille tai muille eläimille.

Toisaalta vieraillakin tulee olla jonkinlainen vastuu viihtyvyydessä ja tunnelmassa. Emäntä ei yksinkertaisesti mahda mitään, jos vieraat tulevat paikalle ja vain valittavat kaikesta tai huokailevat nurkassa viihdettä odottaen. Itse saan olla kiitollinen vierailleni, jotka loivat myönteisen tunnelman heti saavuttuaan. He eivät jääneet odottamaan, että heitä viihdytettäisiin. Iloisen puheensorinan keskeytti vain naurunremakka, ei koskaan vaivaannuttava hiljaisuus. Oli mukavaa olla osa tätä.

Olisi silti suotavaa pystyä ottamaan emännän rooli kunnolla. Huonossa tapauksessa olisin saattanut aleta tarjoilijan rooliin, koska vieraat itse hoitaisivat viihdyttämisensä ja olisivat vain tarvinneet jonkun kantamaan lisää herkkuja pöytään. Tällöin en olisi itse päässyt juhlimaan omissa juhlissani. Tämän ansan vältin vain sen ansiosta, että kesteillä oli vain muutamia vieraita kerrallaan, ja jokainen heistä halusi keskustella myös minun kanssani. Omaa ansiotani on vain tarjoilujen onnistuminen, kaikessa muussa emännöintini kaipaakin harjoitusta. Olenkohan edes selvillä siitä, mitä kaikkea emännän rooliin oikeastaan edes kuuluu? Vai onkohan se niitä asioita, joita ei kannata liikaa miettiä: eli jos peruspuitteet on kunnossa, kannattaa antaa asioiden mennä omalla painollaan?