Viime viikko oli harvinaisen vilkas. Siskoni asui meillä, ja kesän muualla viettäneet ystävät ja tuttavat saapuivat jälleen kaupunkiin ja astuivat taas mukaan elämääni. On kahviteltu ja kerrattu kuulumisia. Höpisty ja turinoitu. Sovittu, että nähdään taas.
Tänään on ensimmäinen päivä vähään aikaan, jolloin ei olla sovittu tapaamista kenenkään kanssa. Olo onkin hieman nuutunut. Kun on pitkään katsellut, kun vesi liukuu edestakasedestakas rantaa ja sitten yhtäkkiä jääkin isomman aallon alle, olo on hieman uitettu ja hölmistynyt. Ja horisontissa siintävä vuoristo alkaa näyttää varsin houkuttelevalta. Tämä hieman kummallinen vertauskuva sallittakoon minulle.
Ehdin kesän aikana tottua siihen, että minulla on paljon aikaa itsekseni (tai siis pojan kanssa kaksin) miehen ollessa töissä. Suorastaan kaipasin ihmisiä, joiden kanssa puhua. Viime viikon sosiaalisuuden vyöry oli siis toki odotettu ja toivottu, mutta sen uuvuttavuus oli odottamatonta. Jos poika ei tarvitsisi minua, käpertyisin peiton alle tänään ja teeskentelisin koko päivän nukkuvaa. Paitsi silloin kun nukkuisin oikeasti. Tai pakenisin epämääräiseksi ajaksi retriittiin jonnekin. Pakenemisen sijaan luovin tämän päivän mahdollisimman helpolla. Tärkeintä on, että poika saa kaiken tarvitsemansa. Muuten tälle päivälle suunnittelemani askareet saavat odottaa huomiseen. Meidän elämämme ei kärsi, jos en järjestele keittiön kaappeja tai imuroi juuri tänään.
Tasapaino on tärkeää sosiaalisuudessakin. En tahdo väsyä ystäviini; he ovat minulle tärkeitä. En myöskään tahdo, että he pahastuvat, jos ylenpalttisesta sosiaalisuudesta väsyneenä vain rämmin läpi tapaamistemme. Tunnen itseni huonoksi ystäväksi, kun teen niin. Mutta tunnen olevani itsekäs, jos otan itselleni lepohetken suunnitellun tapaamisen tilalle. On vaikea valita, onko mieluummin huono ystävä vai itsekäs. Yleensä päädyn siihen, että haluan olla ystävilleni ystävä, vaikka sitten huono sellainen.
Pitää yrittää jatkossa olla itsekkäämpi. Se voisi tehdä minusta paremman ystävän ja vaimonkin, kun olen levännyt, eikä tarvitse rämpiä. Ainakin tämä ajatus kuullostaa loogiselta.
