Aina ei jaksa sisustaa, remontoida ja suunnitella - edes mielikuvituksessaan. Joskus on saatava seikkailla eri maailmoissa, tehdä asioita, joita ei koskaan oikeasti tekisi. Ei välttämättä edes haluaisi tehdä.
Joskus kuvittelen itseni vierailevaksi tähdeksi tv-ohjelmaan, usein johonkin poliisisarjaan. Yön hiljaisessa pimeydessä olen unta odotellessani "käsikirjoittanut" jaksoja, joissa olen uhri, syyllinen tai vieraileva asiantuntija, joka ratkaisee rikoksen. Välillä neuvottelen ohjaajan kanssa ja saan kehuja ja vinkkejä sarjan vakionäyttelijöiltä. Yleensä heitä hieman harmittaa, ettei roolihahmoni voi jäädä sarjaan.Oikeastihan tällaista ei koskaan voisi tapahtua. Pelkään esiintymistä, ja näyttelijäntaitoni ovat valitettavan rajalliset. Kelpaisin korkeintaan sivulliseksi, jonka tarvitsee vain seisoa paikoillaan jännittyneen ja epävarman näköisenä. Oikeasti en edes haaveile tällaisesta. Mutta mielikuvitusmaailma ja todellisuus saavat ollakin eri maata.
Olen kuvitellut tuntemattomille elämäntarinoita, kun istun asemalla tai kahvilassa odottelemassa. Olen tehnyt mielikuvituksessani astraalimatkoja linnunpönttöihin ja ihmetellyt, miten ihmismäisiä murheita äiti- ja isilinnuilla on ("Eikö niille mikään riitä? Ruokaa menisi enemmän kuin jaksetaan kantaa."). Maailmassa on paljon, mihin voi mielikuvituksessaan matkata.
On myös paljon sellaista, mihin ei kannata mielikuvituksessaan mennä. On helppo lipsahtaa mielikuvitusseikkailusta haaveiluun ja edelleen suunnitteluun. Oikeassa maailmassa on niin paljon muuttujia, että olisi mahdotonta ottaa ne kaikki huomioon, ja mielikuvituksessa mahdollinen on usein todellisuudessa mahdotonta. Todellisuus ja mielikuvitus eivät yleensä yksinkertaisesti pysty kohtaamaan järkevällä, suunniteltavissa olevalla tavalla. Pahimmassa tapauksessa yrittämisestä on merkittävää haittaa.
Mutta toisaalta se on niin turvallinen paikka, mielikuvitus. Mitään ei oikeasti tapahdu. Kukaan ei kuule ajatuksiasi, eikä voi niitä arvostella. Mutta jos eläydyt vahvasti, niin joku voi nähdä ilmeesi. Itse olen ajatuksissani irvistellyt vastaantulijalle ja sitten pudistanut päätäni. Julkisilla paikoilla on turvallisempaa haaveilla uudesta sisustuksesta kuin seikkailla murhatutkimuksen parissa. Joku voi pitää vähän kahelina. Eiväthän he näe kriittisiä tilanteita ja jännittäviä juonenkäänteitä, joissa satut seikkailemaan.
