Siitä on nyt muutama viikko, kun siirryin laktoosittomaan ruokavalioon. Uskoin lääkäriä kyllä alusta saakka, mutta nyt viimeistään olen täysin vakuuttunut. Oloni on kohentunut. Painoni on pudonnut melkein kolme kiloa. Siitä suurin osa on poistunutta turvotusta. Täytyy kuitenkin myöntää, että osittain paino on pudonnut myös sen vuoksi, että joitakin paheitani ei saa laktoosittomana tai laktoositon versio ei maistu minulle. Hyvä juttu, vaikka vähän harmittaakin.
Kaipaan joitakin paheita, mutta vieroitus niistä tekee vain hyvää. Luultavasti painoni putoaa vielä jonkin verran ja ehkä energiatasoni kohoaa. Olen pienen lapsen äiti, joten se olisi hienoa koko pienen perheemme kannalta. Joskin minun on vielä vaikea kuvitella itseni energisenä touhuäitinä. Mutta jos lakkaan näyttämästä väsyneeltä äidiltä, olen oikein tyytyväinen. Saatan suorastaan vähän puhkua tyytyväisyyttäni. Varsinkin, jos lakkaan olemasta väsynyt.
Olen myös alkanut miettimään, että voisin nyt oikeasti kunnolla yrittää kohentaa elämäntapojani. Tähän asti olen vain ajatellut, että olisi kiva olla paremmassa kunnossa ja elää terveemmin, mutta yhtään mitään en ole asialle jaksanut tehdä. Toisaalta minua on kielletty laihduttamasta, koska imetän vielä. Mutta missään ei lue, että terveelliset elämäntavat, tai niiden opettelu, olisi kiellettyä imetyksen tai raskauden aikana.
En ole pahasti ylipainoinen (bmi 26.2), enkä halua ollakaan. Haluan antaa hyvän mallin pojalleni. Tahdon myös tuntea oloni hyväksi. Ehkä nyt, kun oloni on sattuneesta syystä kohentunut hieman, voisin olla motivoitunut jatkamaan oloni kohentamista. Pienin askelin eteenpäin kohti parempaa. Onnistumiseen on hyvät mahdollisuudet.
