Silloin tällöin sattuma antaa mahdollisuuden osoittaa rakkautta. Leivottuani muffineja nyyttikestejä varten, yhden suklaatäytteisen pintaan jäi sydämenmuotoinen aukko. Se hymyilytti minua. Tiesin heti mitä tekisin, en edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Muut muffinit joutaisivat kyllä nyyttäreille, mutta tuon nimenomaisen muffinin minä tarjoilisin kahvin kanssa työstä saapuvalle miehelleni. Ja niin tein.
Mies ilahtui, enkä muunlaista reaktiota odottanutkaan. Avioliittomme olisi pahassa pulassa, jos mies olisi reagoinut toisin. Mutta tällaisten sattuman tarjoamien tilaisuuksien käyttäminen rakkauden osoittamiseen on hyväksi suhteelle. Kun kitkee säännöllisesti rikkaruohoja puutarhasta, se ei ehdi päästä hunnigolle. Ainakaan pahasti.
Minun on myönnettävä, että sen jälkeen kun meistä tuli äiti ja isä, avioliiton hoitaminen on ollut työläämpää. Välillä on suorastaan nähtävä vaivaa. Ennen pojan syntymää meillä oli aikaa toisillemme, elämä vain soljui ja parisuhde melkein hoiti itse itsensä. Nyt parisuhdeaika on aina pois muusta ajasta. Välillä on tietoisesti valittava parisuhdeaika oman ajan sijaan. Muutoin parisuhdeaika saattaisi loppua kokonaan, ja voisimme ajautua hiljalleen huolestuttavan kauaksi toisistamme.
Olemme puhuneet tästä. Pikkulapsiaika on lopulta lyhyt. Kun otamme kaikki keinot käyttöön rakkauden ylläpitoon ja näyttöön, me saamme pidettyä yhteyttä yllä ne muutamat vuodet. Sen jälkeen voimme taas tiivistää läheisyyttämme vähintäänkin entiselle tasolle. Tärkeintä on, että jaksamme valita yhä uudestaan toistemme rakastamisen.
