Joskus tuntuu, että parisuhteen vihollisiin lukeutuu sohva. Se houkuttelee väsyneitä ihmisparkoja pehmeydellään vajoamaan syleilyynsä ja hiljentymään television ääreen. Ja jos sohvan pehmoiseen ansaan lankeaa päivästä toiseen, jossain vaiheessa saattaa huomata, ettei ole kunnolla keskustellut puolisonsa kanssa pitkään aikaan.
Me miehen kanssa päätimme tehdä kiertää sohvan muodostama ansa ja sovimme treffit. Eräällä museolla oli miestä kiinnostava näyttely, joten ilmaispäivänä menisimme sinne ja kävisimme syömässä. Vaikka poika pitäisi ottaa mukaan, olisi se silti pieni poikkeus arjen kuvioihin ja siten toisi hieman piristystä suhteellemme.
Pari kertaa treffejä piti lykätä, mutta sitten vihdoin se onnistui. Näyttely oli vaihtumassa, joten oli viimeinen mahdollisuus. Se oli se, mikä vihdoin sai pakotettua meidät liikkeelle. Niinpä me sateisen ankeasta säästä huolimatta lähdimme treffeillemme. Poikakin nukahti päiväunilleen sopivasti ruokailun jälkeen, joten oli melkein kuin olisimme olleet kahden.
Näyttely ei kiinnostanut minua niin paljon kuin miestä. Kuljimme hetken kiltisti yhdessä, mutta sitten erkanimme, jotta mies saisi rauhassa tutkia näyttelyä. Minä puolestani koin museokaupan kiinnostavaksi ja olin tyytyväinen saadessani tutustua rauhassa sen tarjontaan - miestä se ei olisi kiinnostanut. Lieväksi harmikseni en löytänyt kuin yhden joululahjan. Senkin itselleni. Miehen kanssa vitsailimme, että se onkin oiva joululahja miehelle: minulle annettava mieleinen lahja.
Hetki museon rauhassa oli tehnyt meille molemmille hyvää, emmekä malttaneet vielä lähteä kotiin. Kävelimme erääseen kahvilaan vielä jälkiruualle. Siellä me porkkanakakun äärellä keskustelimme niitä näitä näyttelystä, joulusta ja vaikka mistä. Välillä nauroimme yhdessä - se on aina niin ihanaa. Onnistuneet treffit sanoisin jo sen perusteella, että niiden ajatteleminen hymyilyttää.
Jatkossa ajattelimme yrittää kerran kuukaudessa (tai kahdessa) lähteä jonkinlaisille treffeille. Mitä me tammikuussa keksimme, en tiedä, mutta toivottavasti jotain. Sovimme kuitenkin, ettei treffejä järjestetä väkisin. Treffeillähän on tarkoitus olla mukavaa yhdessä, ja jo sen vuoksi niistä ei kannata tehdä rutiinia ja velvollisuutta.
