Tänä vuonna päätimme tehdä vain niitä mieluisimpia joululeipomuksia, jotka kaikki menisivät tyytyväisiin vatsoihin joulun aikana, eikä pakkopullaa jäisi kovettumaan kenenkään kiusaksi. Meidän tapauksessamme nämä leivonnaiset ovat joulutorttuja ja pipareita. Varsin perinteistä leivontaa siis. Ja vielä helppoa, jos ostaa taikinan valmiina kaupasta.
Minun mielestäni joulutorttujen tekeminen on hauskaa puuhaa. Se taitteluosuus siis, kun neliön muotoisesta taikinan palasesta tehdään hyrrä. Siinä kokee suorastaan lapsellista mielihyvää. Meillä tosin taittelusta tuli astetta mielenkiintoisempaa, koska emme löytäneet muottia. Suurpiirteisenä en välittänyt leikellä tarkkoja viiltoja nurkkiin, vaan minulle riitti että olivat sinne päin. Yritin muutamaa luovempaakin ratkaisua, mutta eihän hienoja uudenlaisia taitoksia keksitä sokkona ja ajattelematta. Ainakaan minä en pysty sellaiseen. Onneksi muutkin perheestäni on suurpiirteistä porukkaa.
Seuraava päivänä olikin pipareiden vuoro, ja niihin tarkoitetut muotit ovat ilmeisesti samassa paikassa torttumuotin kanssa. Kuten torttujen kanssa, aloitin luovemmissa ratkaisussa, mutta en jaksanut muotoilla jokaista piparia. Siihen olisi tuhraantunut ylettömästi aikaa, eikä lopputulos olisi vastannut ajallista panostusta. Päädyin siis laiskan ihmisen ratkaisuun: abstrakteihin viiltoihin taikinapyörällä. Nopeaa ja helppoa. Pipareista tulee monenkokoisia, monenkokoisiin piparihimoihin.
Mutta, kuten tiedetään, ulkonäkö on vain pintaa. Oudonmalliset maistuvat aivan samanlaisilta kuin perinteisen malliset. Niinpä kaikille, jotka kaipaavat nopeaa ja helppoa ratkaisua, suosittelen tätä. Helppoa, nopeaa, eikä mistään saa samanlaisia. Jos haluaa päästä vielä helpommalla, niin pipareita ja torttuja saa valmiina kaupastakin. Mutta eihän se olisi yhtä hauskaa.
Vielä illalla teetä nautiskellessani hymistelin hassuille pipareilleni. Ja ne suurpiirteiset tortutkin ovat jo menneet. Tänään ilmeisesti tehdään uusi erä niitä. Mikäs siinä. Taidan taas yrittää olla luova.
