Tänä vuonna osana joulutunnelman herättelyä, päätin nähdä pitkästä aikaa hieman enemmän vaivaa joulukorttien kanssa. Viime vuonna en jaksanut ostaa uusia kortteja, vaan laitoin ihmisille se kortit, mitä oli aiemmilta vuosilta jäänyt yli. Toissa vuonna en edes lähettänyt kortteja, en niitä kyllä silloin ostanutkaan. Vähäinen joulumieli lannisti sen verran, etten vain saanut aikaiseksi.
Pari päivää sitten pääsin asioimaan korttikaupassa. Koska pojallani ei ole perusteelliseen shoppailuun tarvittavaa kärsivällisyyttä, tein korttivalintani puhtaasti intuition varassa. Mikäli kortti herätti minussa myönteisen tunteen, sen ostin. Aiheesta sinänsä viis. Eri ihmisille menee eri tyyliset kortit joka tapauksessa, joten aiheita sai tulla erilaisia: tonttuja, eläimiä, kynttilöitä, mietteitä, runoja, kirkkoja, taidetta... En edes laskenut niitä, joten pitänee käydä vielä uudestaan, koska en ole varma riittävyydestä.
Siinä kortteja valikoidessani vieressä oleva vanhempi rouvashenkilö tuskaili oman valintaprosessinsa kanssa. "Miksi ihmeessä kaikille pitää olla erilaiset kortit? Eihän ne vertaile kortteja keskenään." Hän puuskahti siinä hieman kärsimättömästi. Se on varmaankin ollut totta silloin joskus, mutta nykyään ei voi olla varma. On varmasti ihmisiä, jotka laittavat someen kaikki korttinsa esitelläkseen jouluntoivotussaalistaan.
Itseäni ei haittaa lainkaan, jos joku laittaa kaikille tuttavilleen samanlaiset kortit. Se on hänen valintansa. Ymmärrän sen helppouden, ja korttihan jo itsessään sanoo, että sinua, hyvä vastaanottaja, tahdoin muistaa näin jouluna. Itse vain en löydä sellaista yhtä korttia, mikä minusta olisi hyvä kortti kaikille niille ihmisille, joille haluan joulukortin laittaa.
Esimerkiksi anoppini on harras uskova nainen, joten vaikka hän ei varmastikaan pahastuisi humoristisesta joulupukkikortistakaan, haluan kuitenkin lähettää mieluummin toisenlaisen kortin. Sellaisen, mikä kuvastaa anopilleni joulun ydintä. Näin voin osoittaa kunnioitusta hänelle tärkeää asiaa kohtaan. Läheisissäni on myös ateisteja ja muita uskonnosta viis veisaavia, joten heille olisi hieman epäkohteliasta laittaa enkeleitä ja seimen kuvia. He saavat korttinsa muilla perusteilla. Ja sitten minulla on pieni pino neutraaleja kortteja, jotka voin lähettää sellaiselle, joiden korttimausta olen epävarma (tai jos ei ole parempaa korttia enää valittavana). Joten ostan erilaisia kortteja melko paljon.
Esimerkiksi anoppini on harras uskova nainen, joten vaikka hän ei varmastikaan pahastuisi humoristisesta joulupukkikortistakaan, haluan kuitenkin lähettää mieluummin toisenlaisen kortin. Sellaisen, mikä kuvastaa anopilleni joulun ydintä. Näin voin osoittaa kunnioitusta hänelle tärkeää asiaa kohtaan. Läheisissäni on myös ateisteja ja muita uskonnosta viis veisaavia, joten heille olisi hieman epäkohteliasta laittaa enkeleitä ja seimen kuvia. He saavat korttinsa muilla perusteilla. Ja sitten minulla on pieni pino neutraaleja kortteja, jotka voin lähettää sellaiselle, joiden korttimausta olen epävarma (tai jos ei ole parempaa korttia enää valittavana). Joten ostan erilaisia kortteja melko paljon.
Ymmärrän hyvin, ettei kaikki halua nähdä tällaista vaivaa. Mutta tässä saa ajatella läheisiään ja joulua. Tämä pikku projekti toivottavasti herättelee osaltaan sitä, mikä mielestäni joulussa on niin hienoa: hyvää mieltä ja rauhaa. Sitä joulun tunnelmaa.
