Yliopiston aloittaessani tutustuin pieneen joukkoon aivan mainioita naisia. On ihan normaalia löytää opiskelutovereista samoista asioista kiinnostuineita, ja heidän kanssaan on luontevaa ystävystyä.
Me, eli tämä pieni joukkio mainioita naisia, olemme tutustumisemme jälkeen joka vuosi viettäneet itsenäisyyspäivää yhdessä. Jopa viime vuonna minä järjestin itseni neiti Vihreän luokse, jossa silloin istujaiset olivat, vaikka minulla oli kotona tuhisemassa parin kuukauden ikäinen poika (mies pärjäsi pojan kanssa hyvin jo silloin). Olin hieman levoton koko sen parituntisen ajan, minkä näiden mainioiden naisten kanssa vietin, mutta en olisi voinut jättää perinnettä väliinkään. Sillä perinteeksi nämä istujaiset ovat jo muodostuneet.
Tänä vuonna joukkiomme kokoontuu meillä. Aiempien vuosien perusteella uskallan jo etukäteen todeta, että luvassa on pizzaa ja muita herkkuja sekä Linnan juhlien perinteinen mekkoraati. Vaikka juhliemme pukukoodi onkin "Mukava, mutta ei missään tapauksessa olisi Linnan juhlissa etiketinmukainen", katselemme kättelyjonosta meille mieleisiä mekkoja, ja hämmästelemme niitä persoonallisempia vaatevalintoja. Pinnallista hupia, myönnetään, mutta harmitonta sellaista. Ja opiskeluaikoina oli ihanaa saada pehmeää höttöä ankaran aivotyöskentelyn vastapainoksi.
Miehet ovat osallistuneet yleensä myös, vain omani jäi viime vuonna kotiin pojan kanssa. Muutoin he syövät ja hämmästelevät meidän akkain kalkattelua. Nyt osallistujamäärä kasvaa taas yhdellä, kun poikakin on mukana. Itsenäisyyspäivää on aina vietetty raittiisti, joten sinänsä mikään ei muutu. Nyt päästään vuorotellen leikkimään autoilla pojan kanssa. Tai mitä keksitäänkään. Pääasia on, että kaikilla on mukavaa.
Odotan jo iltaa, hyvää ruokaa ja leppoisan hauskoja hetkiä ystävieni kanssa. Paljoa muuta en tältä päivältä kaipaakaan.
