Joulukortit pitää saada postiin piakkoin, joten olen aloittanut joulukorttien kirjoittamisprosessin. Aluksi valitaan vastaanottaja, ja kirjoitetaan kortteihin osoitteet. Sitten aloitan sen vaikeamman työn: joulutervehdysten kirjoittamisen. Sen voi tehdä joko todella helposti tai todella vaikeasti. Ja yleensä siinä käy niin, että haluan tehdä vaikeasti, mutta tuskasteltuani hetken aikaan alistun helppoon ratkaisuun. Eli kirjoittamaan "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Toivoo Tuija, Mies ja Poika". Tosin nimien järjestys vaihtelee sen mukaan kenelle kortti menee. Sen nimi tulee ensimmäisenä, kenet vastaanottaja on tavannut perheestämme ensimmäisenä. Joskus vahingossa menee siinä järjestyksessä kuin kirjoitin edelleeseen korttiin.
Moni lähipiiristämme tietää, että pidän kirjoittamisesta. Siksi yritänkin aina keksiä omaperäisiä ja hienoja toivotuksia kortteihin. Hyvin harvoin saan korttiin runoiltua mitään muuta kuin tavallisen ja perinteisen toivotuksen. En tiedä odottavatko läheisemme, että kirjoitan runouden mestariteoksia joulukortteihin. Tuskinpa, mutta välillä tuntuu kuin minun pitäisi kirjoittaa jotain hienompaa kuin se, mitä kaikki kirjoittavat kortteihin. Ja jos saan kirjoitettua jotain hienompaa yhdelle, niin muillekin pitäisi.
Siinä on liikaa painetta yhdelle väsyneelle rouvalle. Jossain vaiheessa huokaisen turhautuneena ääneen, ja mies tulee halaamaan. Hänen mielestään riittää, että kortissa on meidän nimemme siellä painetun hyvän joulun toivotuksen alla. Ja jos vastaanottajalle se ei riitä, niin viskatkoon kortin vaikka joulusaunan sytykkeeksi. Jotain iloa siitä kortista on ollut silloinkin.
Niin. Jos vain voisin, runoilisin. Mutta kyllä se tavallisin toivotuskin sisältää sen ajatuksen, mitä vastaanottajalle haluan toivottaa. Minä vilpittömästi toivon, että heillä olisi hyvä joulu ja uusi vuosi olisi onnellinen.
