Veljeni lähetti minulle kuvan löydöstä, joka paljastui varaston siivouksen yhteydessä. Olen tuon hirvityksen tehnyt ihan itse. Ja antanut sen joululahjaksi. Täysin vilpittömästi olen tarkoittanut ilahduttaa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, ymmärrän paljon paremmin.
Muistan miten ahkeroin tuon kapineen parissa monta tuntia. Olin aloittanut projektin, koska veljeni avopuoliso oli ilmaissut pitävänsä isoista seinälle kiinnitettävistä etnisistä naamioista. Sellaiset kuitenkin maksavat enemmän kuin minulla oli varaa, joten päätin veistää sellaisen itse. Siitä tulisi hieno ja uniikki, jota he ihailisivat kotinsa seinällä hamaan tulevaisuuteen saakka.
Eivät he koskaan sitä seinälle laittaneet. Hirvitys on massiivikoivua, joten se on sen verran painava, että se vaatii jo vähän jämerämmän kiinnityssysteemin. Luulen, että ilahtuivat tästä tekosyystä lykätä sen esille laittamista epämääräiseen ikuisuuteen.
En minäkään ihan tyhmä ja sokea ole. Vain sen verran, etten voinut antaa monen tunnin urakoinnin mennä hukkaan ja siksi annoin sen lahjaksi, vaikken itsekään pitänyt sitä niin hienona kuin olin päässäni visioinut. Eikä minulla mennyt kovinkaan kauaa huomata, ettei lahja ollut kovinkaan onnistunut. Hävetti.
Nyt voin jo hymähdellä itselleni. Nykyään tiedän paremmin, enkä enää anna sisustukseen vaikuttavia asioita lahjaksi. Olen ottanut opiksi. Ainoastaan, jos toinen on sanonut haluavansa lahjaksi nimenomaan tuotteen x. Silloin saatan antaa lahjaksi tuotteen x, jos se on lahjabudjettini rajoissa. Mutta kenenkään kotia en ala sisustamaan. Enhän pitäisi sellaisesta itsekään.
Onneksi veljeni ja hänen puolisonsa eivät ole materialisteja. He ymmärsivät minun tarkoittaneen hyvää, vaikka pahasti meninkin hakoteille. Mutta täytyy kyllä ihmetellä, miten kauan he malttoivat hirvitystä säilyttää. Olin kuitenkin muutamaan kertaan vuosien saatossa sanonut suoraan, etten pahastu jos se lähetetään hävitykseen. No, varastoihin helposti unohtuu kaikenlaista.
Tuo ei ollut ensimmäinen antamani virhelahja, eikä valitettavasti viimeinenkään. Olen sen verran realisti, että luulen sen olevan vielä ostamatta. Yritän parhaani joka kerta, kun lahjoja metsästän, mutta välillä tulen ostaneeksi ihan väärän lahjan. Ja vielä antaneeksikin sen.
