Sunnuntaina on isänpäivä. Se on jo toinen miehelleni. Sovimme, etten hanki lahjaa, vaan isänpäivää viettäisiin leppoisasti miehelle mieluisalla tavalla. Jos säät sallivat, lähdemme perheretkelle eväiden kanssa. Tavallisesti marraskuussa metsä ei enää houkuttele vierailemaan, ainakaan pienen lapsen kanssa. Nyt on ollut poikkeuksellinen sää jo jonkin aikaa.
Jos säät eivät suosi, kokkailemme kotosalla perheen kesken tai keksimme jotain muuta hauskaa. Mies haluaa isänpäivänä nimenomaan perheaikaa, mahdollisimman leppoisaa sellaista. Kuitenkin jotain hieman erityisempää kuin tavallisina viikonloppuina. Joten pyrimme parhaamme mukaan luomaan mukavan ja erityisen leppoisan päivän. Puhelimet laitetaan äänettömälle sen jälkeen, kun pappa ja ukki on onniteltu. Ja sitten teemme sen metsäretken tai jotain muuta mistä mies nauttii. Meitä tahansa teemmekin, olemme yhdessä ja keskitymme toisiimme.
Minäkin tulen nauttimaan tulevasta isänpäivästä. Hymyilyttää jo sen ajattelu.
