Minullekin aikoinaan järjestettiin polttarit. Pienimuotoiset ja kepeät, selvästikin juuri minulle suunnitellut. Ainoa asia, mistä en niissä mainittavasti ilahtunut, oli se, että minulle annettiin käteen pieni käsilaukunmuotoinen barbie-vihko, johon minun pitäisi kerätä ihmisiltä neuvoja avioliittoa varten. Olen hieman xenophobinen, enkä siis mielelläni lähesty tuntemattomia. Mutta tein kuitenkin työtä käskettyä.
Tuosta illasta on nyt melkein neljä ja puoli vuotta aikaa. Se vaaleanpunainen pikku vihkonen osui sattumalta käteeni eilen siivouksen yhteydessä. Oli hieman huvittavaa katsella saamiani neuvoja. Osa niistä on annettu vakavasti, osa neuvoista on selvästi huumorimielellä annettu. Ja sitten on muutamia iltaan liittyviä välähdyksiä.
Ensimmäisen neuvon kysyin bussikuskilta, joka meni tilanteesta hieman hämilleen. Mutta hänen neuvonsa oli, vihkon mukaan, "Sano kiitos". Voin sanoa, että se on parempi neuvo kuin aikoinaan ajattelin. On ollut hetkiä, jolloin miehen kiittäminen on yksinkertaisesti unohtunut, vaikka aihetta olisi ollut. Hän on niin läheinen minulle, että joskus ilmeisesti kuvittelen hänen lukevan kiitokset suoraan ajatuksistani.
Toinen ylöskirjoittamani neuvo on, että "avioliitto on tiimityöskentelyä". Se kuullosti järkevältä jo silloin, ja on sitä edelleen. Kolmas "neuvo" on, että "edelliset neuvot riittävät". Olisin hyväksynyt itse tämän, mutta polttariporukka oli sitä mieltä, ettei kyseiset neuvot riitä alkuunkaan. Joten vihkossani on vielä kymmenen muutakin neuvoa, joista osa jopa kuulostaa järkevältä.
"Puolusta linnakettasi; se kuuluu vain omalle joukkueelle." Tämän viisauden keräsin polttariporukalta itseltään sen jälkeen, kun olimme käyneet megazonessa vähän ammuskelemassa. Sitä ei tarvinne avata enempää.
Kolme seuraavaa neuvoa on peräisin kahdelta nuorukaiselta, jotka todella yrittivät keksiä sopivia neuvoja. "Ei saa olla joka päivä pää kipeä." "Älä kaivele vanhoja juttuja." "Ei saa valittaa, jos mies kasvattaa viikset." Muistan olleeni huvittunut viiksien kasvattamiseen liittyvästä neuvosta. Itse olen sitä mieltä, että miehellä on oikeus päättää naamakarvojensa määrä. Minulla vain sattuu olemaan mies, joka omasta mielestään näyttää parhaimmalta ilman viiksiä ja partaa. Näyttää viiksekkäänä kuulema "juopolta pedofiiliamikselta". Joten yllättyisin, jos mies päättäisi kasvattaa viikset. En minäkään haluaisi näyttää sellaiselta.
"Älä pura aggressioita mieheen." Sanoisin, että ei kannata hautoa aggressioita, vaan purkaa ne mahdollisimman varhain. Vaikka sitten miehen avulla, jos muu ei auta, mutta ei tietenkään mieheen.
"Avioliitto on myös katajan oksilla istumista (mutta myös ruusun lehdillä)." Tämä on taas polttariporukan omia viisauksia, joka liittyy morsiussaunaan. Siellä me istuimme, kylmässä saunassa (koska sauna ei jostain tuntemattomasta syystä ollutkaan mennyt päälle), minä ruusun terälehdillä peitetyllä katajanoksanipun päällä. Elämä on välillä kummallista. Se ei koske vain avioliittoa.
"Kannattaa olla kärsivällinen." Kyllä, etenkin tuon aviomieheni kanssa. Onneksi tiesin tämän jo ennen kuin menimme naimisiin. Silti välillä on pakko purra hammasta yhteen moisen jahkailijan kanssa, vaikka tietää, että kärsivällisyys palkitaan.
Viimeiset kolme neuvoa on kirjoittanut joku muu kuin minä. Sanoisin, että tytöt yrittivät saada vihkon täyteen, mutta se sitten jäi. Kaksi ensimmäistä on metaforisia, suorastaan runollisia, neuvoja: "Huom! Myskyn tullessa, mene kellariin!" ja "Jokainen auringonnousu on uuden alku." Mutta pidän erityisesti vihkon viimeisestä neuvosta: "Tiukan paikan tullen muista hengittää!" Kyllä. Jos unohtaa hengittää, voi pyörtyä, eikä sellainen yleensä helpota tiukkaa tilannetta yhtään. Päinvastoin.
Tällaiset viisaat neuvot minulle annettiin ennen naimisiinmenoani. Niissä on järkeä, enemmän tai vähemmän.
