maanantai 23. marraskuuta 2015

Ja sitten tuli talvi

Tänä vuonna talvi selvästi panosti siihen, että pääsee yllättämään. Kaikkihan tietävät, että jossain vaiheessa talvi tulee, joten sinällään ei sen pitäisi olla yllätys. Harvoin kuitenkin käy niin, että yhtenä päivänä on lämmin syksyinen päivä ja seuraavana täysi talvi. Niin kuin tällä kertaa. Täytyy antaa talvelle tunnustusta: tänä vuonna tulit vähän puun takaa kertarysäyksellä.

Se ei minua haittaa. Pidän talvesta ja olen jo jonkin aikaa odotellutkin lumen tuloa. Se ajaa pimeyttä vähän kauemmaksi. Toivoisin vain, että lumi osaisi olla satamatta teille ja kulkuväylille. Liukkaudesta ja loskassa kävelystä en pidä. Mutta talvi tekee niin kuin haluaa; sitä ei voi kouluttaa.

Maa on valkeana, ja pienet kinokset kutsuvat naapuruston lapsia telmimään. Veikkaisin, että kohta on pihamaa täynnä lumisia ukkoja, akkoja, heppoja, linnoja... Mitä lapset nyt keksivätkään tehdä. Ja jos lasten jäljiltä jää lunta, minä sopivana hetkenä käyn tekemässä oman lumiukkoni leikkipaikan nurkalle. Päivänvalon aikaan voi olla iloinen ja aktiivinen. Olen iloinen, että olen äiti. Saan mennä lasten lailla lumeen leikkimään. Ilman poikaani en kehtaisi, surullista kyllä.

Illan hämärtyessä sytytän kynttilän lyhtyyn ja nautin kupposen teetä. Voin toki yrittää hiljentyä hetkeksi, mutta veikkaan, että pieni poika ei sellaista halua. Mutta hänet voin ottaa syliin katsellessani ikkunasta ulos. Melkein toivon, että silloin sataisi taas lunta. Sellaista kevyttä leijailevaa. Sen katseleminen on suorastaan meditatiivista. Luulenpa, että hetken poikakin ihmettelisi taivaalta satavaa valkeutta. Tämä on ensimmäinen talvi, jolloin hän jotain siitä ymmärtää. Viime talvihan hänellä meni nukkuessa.

Mutta ne hetket, kun sisältä lämpimästä katselee ulos kylmään, jossa pienet valkeat höytyvät hitaasti leijailevat kohti maata. Katselet viimaa ja kuulet pakkasen paukkeen. Tunnet kuinka päivänvalo haihtuu ja hämärä laskeutuu. Silloin on suorastaan nautinto puristaa teekupposta käsiensä välissä ja tuntea sen lämpö. Nuo hetket lähestyvät. Hetket, jolloin nauttii siitä, ettei tarvitse lähteä ulos vaan saa olla kotona lämpimässä. Ja katsella ikkunasta talven kauneutta.