Hääpäivänmatka, osa 2: Aurinkoinen Keuruu

Olimme katselleet sadetta sinä päivänä monesta eri ikkunasta. Oli tullut tihkusadetta ja vähän ankarampaakin sadetta. Alkoi kuitenkin vaikuttamaan siltä, että sade oli ainakin vähäksi aikaa lakkaamassa, joten päätimme hieman etuajassa lähteä kohti majapaikkaamme, Keuruun mummolaa. Jospa olisimme onnekkaita ja pääsisimme etuajassa huoneeseemme. Voisimme käydä sängylle ja katsella televisiota, kunnes hyppäisimme seuraavana päivänä junaan ja palaisimme kotiin toipumaan matkapettymyksestä.

Keuruun mummola sijaitsee hyvällä paikalla lähellä sekä asemaa että keskustaa, aivan vanhan kirkon vieressä. Mummolasta näkee, että sitä on kunnostettu perusteellisesti, mutta vanhaa kunnioittaen. Me pidämme vanhoista puutaloista, ja paljolti siksi olimme valinneet tämän majapaikaksemme hääpäivämatkallemme.

Matkan tunnelma muuttui lähes välittömästi astuttuamme sisään mummolaan. Meidät otti vastaan hyvin ystävällinen nainen, joka esitteli itsensä Merviksi. Hän oli tarttuvan hyvällä tuulella, mikä teki vain hyvää väsyneille ja pettyneille matkaajille.

Saimme haistella talon tunnelmaa ja ihmetellä vanhoja esineitä. Mervi johdatti meidät yläkertaan,

jossa huoneet sijaitsevat, ja antoi meidän kurkistaa myös huoneisiin, joiden vieraat eivät vielä olleet saapuneet. Jokainen on sisustettu hieman eri tavalla, mutta tietty vanhanajan tunnelma niistä jokaisesta löytyy. Meidät sijoitettiin Saaran kamariin.

Mervi antoi vinkkejä illan tapahtumista seudulla, mutta siinä vaiheessa haaveilimme edelleen pelkästään sängystä, jolla maata hetken aikaa. Enkä oikein tuntenut halua enää mennä jonnekin, pettyisin vaan jälleen kerran. Mervin vetäydyttyä alakertaan jatkamaan töitään, me teimme sen, mistä olimme jo tunteja haaveilleet: kävimme makaamaan sängylle. Poika välissämme (yöksi hänelle oli matkavuode) torkuimme hetken aikaa ja toivuimme matkan rasituksista. Ja se teki hyvää. Suorastaan ihmeitä.

Yläkerran aulassa on pieni keittiö majoittuvien yhteiskäyttöön, ja siinä kahvitellessamme (minä join teetä) saapui eräs rouva tyttärensä kanssa. Ystävällisen puheliaita ja tarjoutuivat lähtemään kanssamme Kamanan alueelle, jossa olisi joku tapahtuma. Aiemmin Mervin vinkatessa tästä emme olleet sillä tuulella, että olisimme halunneet lähteä mihinkään. Mutta nyt levättyämme olimme taas valmiita tekemään jotain. Uskalsin jopa odottaa, että meillä saattaisi olla hauskaa.

Ja meillä oli, vaikka sade olikin rokottanut kojujen ja kävijöiden määrää. Kiersimme kojuja, joskaan emme löytäneet mitään meille sopivaa. Lopulta Mies uhrasi ehdotuksestani koko käteisvarantonsa (4 euroa) pallonheittoon. Mies heitti hyvin ja voitti pojallemme leluja, joilla hän tosin saa leikkiä vasta kahden vuoden päästä.

Meidän täytyi palata majapaikkaan melko pian, koska Poika oli väsynyt. Mutta tässä vaiheessa matka oli sitä hymyä ja yhdessä nauramista, mitä olin toivonut ja odottanutkin. Sadettakaan ei ollut näkynyt muutamaan tuntiin. Tuntui sittenkin siltä, että matka Keuruulle oli ollut hyvä idea.

Vietimme loppuillan yläkerran aulassa teekupposten äärellä aiemmin tapaamiemme rouvan ja hänen tyttärensä kanssa. Poikamme nukkui huoneessamme päivän rasituksista uupuneena. Niin paljon uutta ja ihmeellistä oli taas nähty.

Loppujen lopuksi päivästä jäi hyvä mieli. Matka ei alkanut kaikkein miellyttävimmällä tavalla, mutta päättyi kuitenkin hymyyn.

Melkein. Yksi ainoa valittamisen aihe minulla vielä on. Keuruun mummola on miellyttävä paikka, ja pidän paljon sen vanhanajan tunnelmasta. Suosittelen sitä kyllä mielelläni ja vapaaehtoisesti. Minulle ainoa häiritsevä asia oli liikenteen äänet, joiden vuoksi minun oli vaikea saada nukutuksi. Joku paikallinen ajoi yön aikana useasti ohi jumputijumputi-autollaan. En kirjoita tähän, mitä kyseisestä henkilöstä yön tunteina ajattelin.


Aamulla väsyneinä kömmimme alakertaan aamiaiselle. Vanhat suomi-iskelmät soivat taustalla. Aamiainen oli pieni, mutta mielestäni aivan riittävä. Sen aikaa vielä annoimme vanhan rakennuksen pitää meitä irti arjesta. Tuolla olisi hyvin helppoa antaa itsensä matkata henkisesti eri aikaan ja paikkaan. Jättää nykyhetki huolineen hetkeksi.

Pakkasimme ja luovutimme kamarimme. Kävimme siinä puodissa, joka oli ollut poikkeuksellisesti kiinni edellisenä päivänä, ja sain ostettua pari pientä matkamuistoa. Sitten viimeinen kahvitteluhetki Keuruulla ennen junan lähtöä. Junassa oli täyttä. Emme puhuneet juurikaan kotimatkan aikana.

Matka oli ohitse. Se oli hyvä matka, loppujen lopuksi. Keuruu on kaunis pieni kaupunki. Valitsimme vain väärän ajankohdan, ja matkailukausi oli jo ohi. Ilmeisesti siellä pitää vielä käydä uudestaan. Jos vaikka näkisi näitä hienoja paikkoja, kuten vanhan kirkon, sisäpuoleltakin. Ja ehkä kannattaa lähteä autolla seuraavalla kerralla, niin voi nähdä vielä enemmän asioita Keuruun seudulta.