Meillä on miehen kanssa sopimus, jota olemme molemmat kunnioittaneet: Vaikka emme itse näkisi tarpeelliseksi, niin menemme lääkäriin, jos puoliso pyytää. Nyt viimeksi oli minun vuoroni mennä lääkäriin, kun mies niin pyysi.
En olisi halunnut. Vaiva on nolo, enkä tuntenut oloani sairaaksi. Olisin paljon mieluummin vain odotellut, josko se vain yhtäkkiä itsestään loppuisi. Melko yhtäkkiä, joskin huomaamatta, se oli alkanutkin. Mutta kun mies niin pyysi, minä menin lääkäriin keskustelemaan ilmavaivoistani, joille ei vaikuttanut olevan mitään selvää syytä.
Huolimatta villin mielikuvitukseni etukäteen esittelemistä skenaarioista, lääkärikäynti oli varsin asiallinen. Lääkäri ei nauranut ja otti asian vakavasti. Keskustelimme erityisesti ruokavaliostani ja minä kerroin kaiken niin kuin se on, niin selvästi kuin osasin. Haastavinta oli kuvailla se, millaista ilmaa minusta pääsee: äänetöntä ja pahanhajuista. Lopulta keksin sanoa myös sen, että tulee mieleen laktoosi-intoleranssi, joka minulla on todettu jo lapsuudessa.
Ja todennäköisin selitys löytyikin tätä kautta. Minä olen pärjännyt tähän asti vähälaktoosisella ruokavaliolla. Kuitenkin jostain syystä lapsen saaminen voi saada laktoosi-intoleranssin puhkeamaan, tai niin kuin minun tapauksessa, etenemään niin pahaksi, että pitää siirtyä laktoosittomaan ruokavalioon. Niin lääkäri minulle selitti.
Hieman olin hämilläni siitä, etten ollut tullut edes ajatelleeksi sitä, että näin voisi käydä. Diagnoosin varmistamiseksi minusta otettiin myös muutama verikoe, jotka sulkevat pois muut todennäköiset selitykset. Mitään vakavaa tämä ei joka tapauksessa ole.
Olen nyt vajaan viikon elänyt laktoosittomana. En ole täysin ilmavaivavapaa, mutta tilanne on merkittävästi parantunut eli selvästi voin paremmin. En ollut aiemmin edes huomannut, miten paljon minulla oli turvotusta. Sitä oli kaiken aikaa, joten siihen ei osannut kiinnittää huomiota, etenkään koska hieman on ylipainoa muutenkin. Nyt sekin on vähenemään päin. Ja kaikki kiitos tästä sopimukselle, jonka tein miehen kanssa. Muutoin eläisimme tämän kanssa vieläkin.
Haluan sanoa, että lääkäriin kannattaa mennä valittamaan noloakin vaivaa, ties vaikka siitä pääsisi eroon. Yritän muistaa tämän jatkossa itsekin.
