Minä kävin katselemassa millaisia tietoja minusta löytyy väestörekisteristä. Mitään ihmeellistä siellä ei ollut. Siellä kerrottiin minun olevan naimisissa miehen kanssa ja että minulla on poika. Lisäksi siellä oli nykyinen osoitteeni - ja kaikki 17 edellistä osoitettani.
Minulla on hieman vaikeuksia asettua aloilleni, kotiutua mihinkään. Löydän kyllä melko helposti mieleisen asunnon, jossa voisin asua pitkän ajan. Vuoden-kahden päästä käy kuitenkin niin, että alan sydämessäni tuntemaan kaipuuta muualle. Johonkin toiseen kaupunginosaan, joskus toiseen kaupunkiin. Ja sitten minä muutan, jälleen kerran.
Mies puolestaan on taipuvainen jämähtämään aloilleen, mikä tietenkin vaikuttaa minun muuttamiseeni. Ei voi enää noin vain vain lähteä, vaan ensin pitää myydä ajatus miehelle ja suostutella mies muuttamaan. Mikä on kieltämättä ihan hyvä, siirtyminen on harkitumpaa ja perustellumpaa. Muuttoapuakin saa helpommin.
Kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme, lupasin miehelle, että asuisimme tässä mahdollisimman pitkään. Ehkä jopa nelisen vuotta. Mies hymähteli hieman epäuskoisesti ja veikkasi seuraavan muuton tapahtuvan kahden vuoden päästä. Saa nähdä, yritän parhaani mukaan pysytellä aloillani. Miehen ja pojan vuoksi.
Mikään huoneisto ei ole vielä ollut koti. Sinne olen vielä matkalla. Minulla on kuitenkin jo paljon sellaista, millä on olennainen osa kodissani. Niiden avulla saan kodinomaista tunnelmaa kaikkiin niihin paikkoihin, missä tulen elämänmatkallani asumaan.
