Minä en kuulu niihin onnekkaisiin, jotka ovat saaneet pitää lapsuutensa ja nuoruutensa ystävät aikuisuuteen saakka. Erilaisista syistä on päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Osaan on katkennut välit lopullisesti riitaantumisen vuoksi, osan kanssa elämä vain vei eri suuntiin ja yhteydenpito jäi. Sellaista elämä on.
Aikuisena ystävien löytäminen on hankalaa. Ei ole samalla tavalla aikaa tutustua ihmisiin kuin lapsena. Arjen vaatimukset vievät aikaa ja energiaa. Vaikka tapaisitkin kadulla/kirjastossa/harrastaessa/töissä/kirkossa/missä tahansa ihmisen, jonka kanssa haluaisit ystävystyä, se ei vielä tarkoita, että ystävystyisitte. Tuo toinen ei välttämättä tarvitse lisää ystäviä elämäänsä, vaan saattaa pitää sinua mukavana hyvänpäiväntuttua ilman aavistustakaan halustasi ystävystyä. Painostaa ei tietenkään voi, koska et halua olla pelottava ahdistelija. Voit vain antaa aikaa ja toivoa parasta.
Minullakin on muutamia mahdollisia ystävyydenalkuja, joita yritän hoitaa parhaani mukaan. Ehkä niistä joskus kasvaa aito, vuosia kestävä ystävyys. En tiedä, mutta minä en häviä tässä mitään. Elämässäni on vaalittavia asioita kuitenkin. Mies. Poika.
Ja toki minulla on ystäviäkin, Miehen lisäksi. Esittelen tässä heistä kolme siinä järjestyksessä kuin olen keksinyt heille sopivan salanimen. Toki kuvaukset ovat aika pintapuolisia. Oikeita ihmisiä on vaikea kuvailla lyhyesti ja tarkasti.
Neiti Vihreä. Kanssasavolaiseni. Hän on ihastuttavan moniulotteinen persoona. Neiti Vihreässä on paljon hersyvän iloista savolaisuutta, johon sekoittuu juuri sopivasti boheemiutta ja maanläheisyyttä. Hän on myös sivistynyt ja kulturelli, tilanteen mukaan vakava ja asioihin paneutuva, mutta tarvittaessa (usein) myös hassutteluun heittäytyvä. Joskus vetäytyy yksinäisyyteen, jossa seurana lienee kirjallisuus ja musiikkia. Rakastaa jazzia ja Sherlock Holmesia tavalla, jota minä en voi koskaan ymmärtää. En, vaikka jaammekin monia kiinnostuksen ja intohimon kohteita.
Liikeri-rouva. Pulppuavan puhelias ystäväni. Hän saattaa olla ystävistäni tiedonjanoisin. Saatan itse antaa hänelle hyvän vastuksen, mutta hän on selvästi minua innokkaampi jakamaan keräämäänsä tietoa. Häneltä kuulee parhaimmat nippelitiedot, täysin sattumanvaraisista asioista. Osannee ison osan Wikipediasta ulkoa. Liikeri-rouvalla on korkea moraali ja kristillinen arvomaailma, mikä ei estä häntä ollenkaan olemasta iloinen, kupliva ja hassutteluun heittäytyvä. Hän ei ota itseään liian vakavasti, pipo ei kiristä, ja aikataulutkin ovat vain suuntaa antavia.
Peukaloinen. Hänelle oli vaikeinta keksiä salanimeä, eikä tämäkään tunnu osuvalta. Hänessä on kiltin tytön syndroomaa, ja hän on melko varmasti ollut kouluaikoinaan se eturivissä istuva tyttö, joka yleensä saa ne parhaat arvosanat. Ystäväni on hiljainen ja ujo, mutta en sanoisi häntä huomaamattomaksi, vaikka hän ei huomiota kaipaakaan - vaatimaton kun on. Hänessä on erityistä, herkkää kauneutta. Toki ihan ulkoistakin, mutta hänen silmistään voi nähdä tiettyä viattomuutta ja lämpöä, mikä nostaa hänen kauneutensa eri tasolle tässä pinnallisessa maailmassa. Minun mielestäni olisi suotavaa palkata hänet käyskentelemään pelloilla ja niityillä, ihan jo esteettisen kokemuksen vuoksi. Minä voisin katsella sitä aika kauan, joskin ystäväni kiusaantuisi sellaisesta huomiosta melkoisesti. Hänestä on pinnallisuus kaukana, ja hänen lupauksellaan on arvoa enemmän kuin lupauksella keskimäärin.
Ystäväni. Olen kiitollinen teistä. Myös teistä, joita en kuvannut.
