Aurinko on houkutellut ulos viime päivinä. Minä ja pikkumies olemme päässeet ihmettelemään kevään lämmön herättämää luontoa.
Kevät on kaunista aikaa. Sen erityisyys on pikkuriikkisissä
yksityiskohdissa. Kaukaa katsottuna keväthän näyttää kovin paljaalta.
Mutta kun hidastaa askeleitaan ja pysähtyy hetkeksi katselemaan
tarkemmin, näkee paljon.
Jonkin verran myöhemmin se paljous on isompaa ja runsaampaa, mutta silloin onkin jo kesä. Nyt keväällä kaikki on vielä ihan uutta. Vasta herännyttä.
Minun mielestäni siinä on erityistä taikaa.
Keväällä sananjalat ovat vielä rullalla. Hauska pieni yksityiskohta keväisessä luonnossa.
Ja heräävä pihlajakin näyttää keväällä suorastaan eri puulta.
Kukkasiakaan ei sovi unohtaa, jos puhutaan kevään kauneudesta. Tässä sinivuokkoja, luulisin.
Tätä kaikkea, ja muuta keväistä luontoa, olen ollut ulkona ihailemassa. Onko siis ihme, ettei blogi ole hetkeen päivittynyt?
