Minä tunnen useammankin lapsettoman ihmisen. Osalle heistä lapsettomuus on valinta, osalle tahatonta. Osa heistä on tyytyväisiä, osa kohtalonsa hyväksyneitä ja osa vielä kärsii epätietoisuudessa. Tänään on päivä, jolloin saa muistaa heidän arvonsa ihmisinä. Ja päivä, jolloin he saavat halutessaan tuoda esiin ajatuksensa elämästä vailla vanhemmuutta. Vanhemmuutta ei saisi pitää itsestäänselvyytenä, jokaisen elämään kuuluvana pakollisena osana. Sillä sitähän se ei ole.
Vanhemmuus ei tee muutosta ihmisarvoon. Minusta ei tullut parempaa ihmistä tultuani äidiksi. Sen sijaan minä sain jotain korvaamatonta: uuden tärkeän ihmisen elämääni. Minä itse olin jo ennestään tällainen, syntynyt sellaisena - tärkeänä jollekin. Äitiys on kuitenkin merkittävä osa minua, ja huomenna sitä juhlitaan. Onnellisena.
Tänään, tämän tekstin myötä, yritän sanoa lapsettomille läheisilleni, että tekin olette tärkeitä. Teillä ei ehkä ole omia lapsia, joille antaa itsestänne, joten me muut saamme nauttia älynne ja luovuutenne hedelmistä. Kiitos siitä kaikesta. Myös poikani puolesta. Hän oppii teiltä asioita, joita en itse kykenisi opettamaan.
Tänään muistan myös omaa polkuani äidiksi, sillä mekin olimme #yksiviidestä .
