Kevät alkaa väistämättä olla takanapäin. Se tekee hieman haikeaksi, koska en ole kesäihminen. On alkamassa vuodenaika, jolloin on liian kuumaa ja valoisaa nukkumiseen, eikä elämästään nauttivat öttiäiset tahdo pitää riittävää väliä minuun. Onneksi kesässä on hyviäkin puolia, ettei tarvitse nurista kaiken aikaa.
Olen viime aikoina ulkoillut paljon. Osallistuin pieneen kuntokisaan, jossa toukokuun ajan kerätään liikkumalla pisteitä. Eniten pisteitä kerännyt voittaa jotain. En edes tiedä mitä. Arvelin, että kuntokisa voisi olla hyvä motivaatiokeino liikkua enemmän, ja se onkin toiminut oikein mainiosti. En missään vaiheessa ole uskonut voittavani (ja siksi en ole edes ottanut selvää palkinnoista), mutta halusin kerätä pisteitä sen verran, ettei tarvitse hävetä suoritustaan.
Kisa on tehnyt hyvää monin tavoin. Me olemme päässeet miehen kanssa useammin sohvaa pakoon ja olemme käyskennelleet uusissa paikoissa. Olemme löytäneet viehättäviä leikkipuistoja ja nähneet läheisistä asuinalueista puolia, joista emme olleet olleet selvillä lainkaan. Olemme puhuneet ja haaveilleet yhdessä. Tehneet siis kaikkea sitä, mikä vahvistaa hyvää parisuhdetta.
Kesä tuo mukanaan monia mahdollisuuksia seikkailuun. Nyt, kun tiedämme miehen kesäloman ajankohdan, voimme tehdä suunnitelmia. Päässäni pyörii monia ideoita, joista ainakin osan voisi toteuttaa. Yksi juttu on jo varattu. Mutta huomenna se alkaa virallisesti: kesä. Joten hei vaan, kevät! Oli ihanaa. Nähdään taas ensi vuonna.
