Kuten jo aiemmin olen todennut, minusta tulee keväisin suorastaan tarmokas. Tänä keväänä olen saanut jo ikkunatkin pestyä, ja katselen niitä uusin silmin. Minusta on melkeinpä tullut aikuinen: minä nautin puhtaista ikkunoista. Säväyttää hieman katsella läpi ikkunasta, jonka pystyy unohtamaan, ja tuntuu kuin pitäisi tuulla sisään. Muutoin kevätsiivous on vielä keskeneräinen, enkä aio kiirettä pitääkään. En halua tuhlata vuoden hienoimpia päiviä uurastamiseen.Mutta muitakin keväisiä töitä on vielä tehtävänä. Kiireellisin tällä hetkellä lienee sopivien lahjojen etsintä kevään valmistuneille ja muille sankareille. Vaikka jossain määrin nautinkin tästä metsästysretkestä, välillä pelottaa mahdollisuus jäädä ilman saalista. On vain vaikeaa ostaa sopiva lahja pienellä budjetilla ihmiselle, jota ei tunne niin läheisesti. Tai sellaiselle, joka ei oikeasti halua tai tarvitse mitään. Hetkittäin mietin, olisiko liian epäkohteliasta tyytyä pelkkään korttiin. Se taitaa riippua tapauksesta; joskus on, toisinaan ei ole.
Tänään kiikutan yhden lahjan vastaanottajalleen. Lähdemme koko perhe erään pienen neidin ensimmäisille syntymäpäiväjuhlille. Hänen ikäisilleen lahjan valitseminen on vielä melko helppoa.
