Minä olen nauttinut näistä aurinkoisista kevätpäivistä. Kamera on ollut valmiudessa melkein joka hetki. En ole kummoinenkaan kuvaaja, mutta minusta on mukava jo pelkästään leikkiä kuvaajaa. Välillä onnistun todella hyvin, mutta yleensä on jälkeenpäin vaikea sanoa mitä olen yrittänyt kuvata, kun kamera on täynnä risukkojen kuvia.
Harrastelun tarkoituskin olla mukavaa puuhaa. Ainakin itse pyrin harrastuksissani siihen, että teen vain silloin kun huvittaa ja sillä tavalla kuin minua huvittaa. Ilman suoritus- ja kehittymispaineita. Minun ei tarvitse koskaan tulla mestarilliseksi valokuvaajaksi. Sen sijaan minä saan vietyä itseni säännöllisesti ulos ihmettelemään maailmaa. Saan raitista ilmaa ja näen kauniita asioita. Toisinaan suorastaan urheilen yrittäessäni löytää kauniita asioita kuvattavaksi. Olen kiipeillyt torneihin ja kiertänyt luontopolkuja. Tai vain kuljeskellut tuntikausia siellä ja täällä.
Ja kotona saalistani tarkistaessani huomaan, ettei yksikään kuva onnistunut. Siellä on tärähtäneitä ja pahasti ylivalottuneita kuvia. Tai muuten vain typeriä otoksia. Enkä ole harmissani. Minulla oli kivaa.
Mutta silloin kun kuvatkin onnistuvat, tuntuu erityisen hyvältä. Onneksi voin sitten käyttää niitä täällä blogissani kuvituskuvina. Eipä niille oikein muutakaan käyttöä ole.
