Minä olen alkanut kaivata kevättä. Enää ei taivaalta satava lumiarmeija herätä halua jäädä katselemaan jäisten kiteiden tanssia. Päivä päivältä lunta vain tulee lisää ja lisää. Maa on ollut jo viikkoja tulvillaan tuota kylmää ainetta, joka muuttaa kävelyt tarpomiseksi. Joka päivä tuntuu taas hieman vaikeammalta lähteä ulos. Jo ajatuskin siitä, että pukisi itsensä ja poikansa lämpimästi ennen kuin lähtisi auraamaan jalkakäytäviä rattailla, saa tuntumaan siltä, että parempi olisi vain jäädä kotiin. Mies kyllä käy kaupassa kotimatkalla.
Saan kyllä pakotettua itseni ulos - pojan vuoksi. Mutta ärsyttävän vaivalloista se on.
No, ei onneksi ole enää montaa kuukautta siihen, että lumet sulavat ja vihertyminen alkaa. Pian saa tuntea lämpimän tuulenpuuskan kasvoillaan, eikä tarvitse pakkautua toppavaatteisiin. Lakaisukoneet käynnistetään talven jäljiltä ja pölypilviä seuraa siisti kaupunki kesää odottamassa.
Mutta viis kesästä. Minä olen kevätihminen. Tulisipa se jo.
