Aurinko on saanut loistaa sinisenä hohtavalla taivaalla jo pari päivää. Silmäni eivät pitkän talven ja harmauden jakson jälkeen ole tottunut valoon, joten auringon kirkkaus tuntuu terävänä, eikä siristelystä ole ensiavuksi. Nautin kuitenkin tästä kevään aloittaneesta lämmöstä ja valosta. Tästä päivästä eteenpäin valoisaa aikaa on enemmän kuin pimeää, tänään on kevätpäiväntasaus.
Ja palmusunnuntai. Ovellamme kävi kolme pientä noitaa, joiden kanssa vahdoimme muutaman karamellin koristeltuun pajunoksaan. Onneksi muistimme eilen hankkia kaupasta sopivaa valuuttaa, muutoin pääsiäiskoriste olisi jäänyt saamatta.
Huomenna taas arki jatkuu. Mutta vain muutaman päivän ajan. Sitten koittaa pääsiäinen. Se katkaisee arjen hetkeksi. Toivon, että saan tilaisuuden hiljentymiseen ja omaan rauhaan. Olen jo jonkin aikaa kaivannut sellaista. Pidemmän hetken rauhassa, jotta sisäinen kireys hellittäisi ja tarpeeton kiireentuntu häviäisi. Hetken, jolloin minun ei tarvitsisi olla valppaana, vaan uppoutuisin päiväuniini. Viime aikoina ne hetken ovat olleet lyhyitä ja harvassa. Kuin kiusoittelua.
Pian luonto herää talven jälkeen. Tahdon herätä sen mukana. Voin jo haistaa sulavan maan, josta nousee pian kukkasia ja vehreyttä.
