Mieheni oli ehtinyt olla kolmisen kuukautta leikkausjonossa pieneen operaatioon. Ei mitään vakavaa, niitä taidetaan tehdä viikottain rutiininomaisesti kymmeniä. Arvelimme, että helposti voi kulua se puoli vuotta ennen kuin leikkaus tehdään. No, yllättäen viime viikolla soittivat ja tarjosivat peruutusaikaa seuraavalle päivälle. Mies selvitti asiaa työnantajansa kanssa, koska tiedossa olisi muutaman viikon sairausloma. Pomo kehotti hoitamaan asian pois alta, ei ole meneillään mitään erityisen kiireellistä. Ja niin tuosta noin vain mies leikattaisiin seuraavana päivänä.
En ollut huolissani leikkauksesta, vaikka emme olleetkaan ehtineet varautua siihen. Kuten sanottua, se on pieni toimenpide ja kirurgeille jokapäiväistä rutiinia. Mies pääsisi samana päivänä sairaalasta pois. Sanoin aamulla heipat rakkaalleni hänen lähtiessään. Oli melkein kuin mikä tahansa aamu. Sitten aloitin omat arkirutiinini pojan kanssa ja jäin odottamaan.
Muutaman tunnin kuluttua mies laittoi viestin, että leikkaus on puolilta päivän, kunhan kirurgi palaisi lounaalta. Hetken viestiteltyämme mies kertoi laittavansa puhelimen kiinni ja lokeroon, joten olisi tiedossa informaatiokatko.
Keskipäivä tuli ja meni. Minä aloin odottamaan viestiä, että leikkaus olisi ohi. Kello raahusti eteenpäin, hitaasti. Laskin päässäni realistisia aikoja, jolloin viesti voisi tulla. Sitten vähän epärealistisempiakin, joissa varasin mielessäni runsaasti aikaa kaikkeen. Lääkäri olisi ollut viiden ruokalajin lounaalla, jonka sulatteluunkin piti varata aikaa. Sitten he olisivat ennen leikkausta rupatelleet mukavia, ja leikkaus olisi sujunut hitaasti, kun se rupattelu oli niin kivaa. Ja meneehän tovi siihenkin, että puudutus laskee niin, että mies pääsee könyämään lokerolle noutamaan luurinsa.
Neljän jälkeen aloin olla hieman huolissani, kun viestiä ei kuulunut, mutta arvelin miehen saattavan vain ilmestyä kotiin varoittamatta. Torjuin silloin tällöin mieleeni nousevia katastrofikuvia. Muistutin itseäni faktoista. Mutta siitä huolimatta olin levoton. Odottaminen epätietoisuudessa saa helposti mielikuvituksen laukkaamaan, eikä erityisen miellyttävällä tavalla. Kun kello lähestyi puolta kuutta, minun oli soitettava äidilleni. Vain saadakseni puhua jonkun kanssa.
Viesti tuli puhelimeeni puhelun aikana. Kaikki oli hyvin, leikkaus oli vain hieman viivästynyt. Mies tulisi kotiin jahka saisi taksin allensa. Miten kevyeltä tuntuikaan, kun olin saanut viestin luettua. Ja tämä kaikki vain pienen toimenpiteen vuoksi.
