Jälleen olen saanut itseni kammettua takaisin kärryille, jotka kuljettavat kohti parempia elämäntapoja. Toivottavasti tällä kertaa pysyn kyydissä. Monesti on käynyt niin, että mielestäni kärryt kulkevat liian hitaasti, joten yritän kiiruhtaa muulla tavalla - ja putoan sitten kärryiltä. Tai jos maltakin kulkea kärryjen hitaaseen, mutta järkevään tahtiin, saatan vain valahtaa kyydistä, kun unohdan sallitun herkuttelun jälkeen pitää kiinni. Mutta kyydissä ollaan taas, vaikka harmittaakin huomata miten paljon takapakkia on tullut otettua.
Yritän olla toistamatta aiempia virheitäni. Olen nyt tehnyt enemmän ajatustyötä, enkä vain mitään miettimättä lähtenyt toteuttamaan parempaa rutiinia. On todella vaikeaa muuttaa vuosia jatkuneita tapoja, jotka tuntuvat mukavilta, vaikka ymmärtäisikin muutostarpeen. Ainakin minun mieleni haraa vastaan, kun rutiineihin yrittää tehdä muutoksia. Siksi minun on ajateltava asiaa kunnolla niin kauan, että sisäistän sen. Sitten uudesta tulee helpommin rutiini, ja se alkaa tuntua niin mukavalta, ettei entiseen palaaminen olekaan helppoa. Ainakin haaveissani se menee näin.
Toivon ennen kaikkea pääseväni yli jatkuvasta väsymyksestäni ja muutoinkin tuntemaan oloni hyväksi. Toki tarkkailen myös vaa'an lukemia: normaalipaino on tavoitteena. Sen ei luulisi olevan ylitsepääsemätöntä; en ole pahasti ylipainoinen.
Ensimmäinen tavoitteeni on, että olen kesällä riittävän hyvässä kunnossa, että jaksan parin-kolmen tunnin patikkaretken miehen ja innokkaan taaperon kanssa. Pelkästään miehen kanssa jaksaisin sen ehkä jo nyt, mutta pikkumies asettaa lisää vaatimuksia kunnolle. Häntä pitää jaksaa kantaa, ehkä jopa suurin osa matkasta. Mutta tämän pitäisi jokatapauksessa olla helppo tavoite saavuttaa. Toiseksi tavoitteeksi keksin jotain hieman vaativampaa. Ehdotuksiakin otan vastaan.
