Olen viime päivinä keskittynyt etsimään tavaroita, joista meidän olisi hyvä luopua. Olen tuijottanut hyllyjä ja kaappeja, sitten järjestellyt tavaroita uudelleen. Olen miettinyt tarpeitamme ja tuijottanut olohuoneessa kriittisesti melkein kaikkea. Projekti on edelleen kesken, mutta tänään tulee SPR:n noutopalvelu hakemaan ensimmäisen erän tavaraa: kaksi kaappia, kaksi tuolia, kolme jakkaraa, matkalaukullisen kirjoja ja pari kassillista muuta sekalaista tavaraa. Kyllä. Meillä oli yhtäkkiä tarpeettomia huonekalujakin.
Olen melko hyvilläni, vaikka tähän on jo kulunut paljon enemmän aikaa kuin odotin. Keittiö ja eteisen kaapit odottavat vielä läpikäymistään. Samoin miehen tavarat. Hänelle tämä projekti on kiireellisyyslistalla häntäpäässä, lykättynä hamaan tulevaisuuteen. Se ei kuitenkaan ole ongelma. Minä kerään vastaantulevat pitkään käyttämättömänä olleet miehen tavarat laatikkoon, ja mies saa ihmetellä laatikon sisältöä sitten, kun viitsii. Ovatpa ainakin yhdessä paikassa.
Mutta on tämä kannattanut. Vähemmän siivottavaa. Kaapin aukaistuani näen heti mitä siellä on, eikä tarvitse tonkia. On kuin ilmakin olisi miellyttävämpi. Melkein zen.
