Minä olen ollut onnekas. Elämääni on ilmestynyt ihmisiä, joita minulla on ilo kutsua ystäviksi. Aina ei ole ollut niin. Nykyiseen elämäntilanteeseeni verrattuna se aika on kuin kokonaan toisesta elämästä, toisesta maailmasta. Silloin saattoi kulua viikkoja etten puhunut kenenkään kanssa. Vastasin kassaneidin tervehdykseen mutisten jotain hein tapaista.
En kaipaa tuota aikaa. Vaikka olen edelleenkin melko sisäänpäinkääntynyt ja viihdyn omissa maailmoissani, on silti hienoa tuntea ihmisiä, jotka vilpittömästi pitävät minusta. Ja mikä parasta, minäkin pidän heistä. On suorastaan ihmeellistä saada olla oma itsensä arvostelua pelkäämättä, vaikka joskus ystävä katsoisikin hämmentyneenä, että mitä se Tuija nyt selittää. Välillä sisälläni tuntuu kaiku yksinäisistä vuosista, ja silloin helposti pulputtaa typeryyksiä vain siitä ilosta, että on juttuseuraa. Sosiaalisesti elämäni ei ole koskaan ollut näin rikasta. Olen sanomattoman kiitollinen.
-
Näin ystävänpäivän kunniaksi, lainaan blogiini vielä Sonja Haran kirjoittaman runon.
Onnen hetkiä,
löytöretkiä
hyvää kuntoa,
myötätuntoa
riemunhyppyjä,
naurunryppyjä
pitkää mieltä,
viisasta kieltä
vanhaa ja uutta,
elämän sankaruutta!
