Olen ottanut tämän vuodenvaihteen lomana. Meni kauan sisäistää tämä; aluksi oli todella vaikeaa vaan olla ja levätä. Olin venyttänyt itseäni ihan liian kauan jaksamiseni äärirajoille, joten kroppa ei osannut rentoutua ja todella tajuta, ettei mitään tarvitse tehtä. Mutta sitten kun oikeasti huomaa saavansa levätä ilman syyllisyyttä... Jonkin aikaa täydellinen toimettomuus on ihanaa. Lähteä ulos vaeltamaan ilman päämäärää. Seikkailla internetin ihmeellisessä maailmassa. Haaveilla. Pötköttää. Olla oikeasti tekemättä mitään. Lopulta kuitenkin alkaa kaivata jotain ihan oikeaa tekemistä.
Pitkästyminen. Se on ilmiö, jolla on hämmästyttävä voima. Se saa tekemään asioita, joita ei oikeastaan välittäisi tehdä. Tänään päätin puunata hellamme, vaikka se oli suhteellisen puhdas. Päätin kokeilla jostain kuulemaani niksiä: palasokeria. Ensin hellalle suihkitaan pesuaine, annetaan hetki vaikuttaa ja sitten palasokerilla hinkkaamaan. Se toimii: monet pinttyneet tahrat irtoavat, myös ne keittolevyjen sivuissa olevat. Työhön tosin menee useampi sokeripala. Ja sama niksi toimii hämmästyttävän hyvin myös uuninluukun sisäpuolen lasiin. Se on melkein kuin uusi. Tämäkin pikkuniksi tuli kokeiltua, koska pitkästyin.
Tunnen saaneeni tänään aikaan jotain. Olen tehnyt jotain merkittävämpää kuin sängyn petaaminen tai uuden vessapaperirullan laittamisen telineeseen. Taidanpa hyödyntää tämän tekemisenhalun jälkimainingit ja leipoa jotain ukolleni, joka puurtaa vielä töissä. Sitten palaan "lomalleni", jotta huomennakin on voimia, eikä pelkkiä rippeitä.
p.s. Elokuva-neuvottelut päättyivät tulokseen numero kolme: mies ei kertonut käännettä, minua ei kiinnostanut elokuvaa enää katsoa, joten se jää sitten mysteeriksi.
