Kiitos loppiaisen, meillä on ollut aikaa lötköttelyyn, pötköttelyyn ja hassutteluun kahden kesken. Olemme nukkuneet pitkään aamuisin ja käyneet kävelyillä. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin hyvää tekevää pientä toimintaa. Tänään päätimme katsoa elokuvan, ja lopulta Mies kävi vuokraamosta hakemasta Thin ice -nimisen elokuvan, jonka oli tarkoitus tehdä illastamme viihtyisän. Kaunis ajatus meistä kahdesta loikoilemassa sohvalla elokuvaa katsoen jäi ajatukseksi. Elokuvaillatkaan eivät aina mene niinkuin ajattelee.
Ensimmäisen puolen tunnin ajan minä mietin, että minulla ei ole oikeutta valittaa. En ollut lähtenyt vuokraamoon mukaan. Olin sanonut, että luotan miehen kykyyn valita molempien makuun sopiva elokuva. Kansi lupaili hauskaa veijarielokuvaa, mutta mikä ihme on tuo elokuvan pääosassa oleva kusipää, jonka kohtalo ei oikein jaksa kiinnostaa.Kaivelin epätoivoissani lehtilaatikostamme mainoksia, jotta olisi edes jotain etäisesti kiinnostavaa tekemistä, kun mokoma houkka puuhaa elokuvassa omia projektejaan. Tässä vaiheessa Mies totesi, ettei elokuvaa ole pakko katsoa. Hänkään ei oikein ollut lämmennyt. Mutta päätettiin antaa vielä mahdollisuus, koska tarina ei oikeastaan ollut vielä edes päässyt vauhtiin.
Hetken hiljaisuuden jälkeen minun oli pakko katsoa kannesta, miten kauan tuota elokuvan muotoon piilotettua kidutusta pitäisi vielä sietää. Elokuvan kestoksi ilmoitettiin 1 h 30 min. Siinä vaiheessa sain tarpeekseni. Elokuvaa on mennyt varmaan tunnin verran, ja minua on lähinnä alkanut ärsyttämään ja ahdistamaan. Minä luovutin kesken ja siirryin tietokoneelle katselemaan hassuja videoita youtubesta. Terapeuttista.
Varttia myöhemmin kuulen kuinka olohuoneessa mies nauraa ääneen. Sitä ei usein tapahdu. Jonkin aikaa sen jälkeen hän liittyy seuraani. Kuulema elokuvassa oli ollut käänne, joka oli muuttanut kaiken. Ei suostunut kertomaan mistä oli kyse, mutta pitää kuulema itse katsoa. Onko olemassa niin hyvää lopetusta elokuvalle, että se korvaisi ensimmäisen tunnin, joka on niin epäkiinnostava, että mieluummin pesisi vessan ja tamppaisi matot? En usko. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että koska en katsonut elokuvaa loppuun, niin
minulla ei ole oikeutta arvostella sitä. Jokainen saa siis tehdä omat
päätelmänsä.
Elokuvaillan jälkipyykki on edelleen kesken. Mies ymmärtää valintani lähteä pois telkkarin äärestä, mutta ei silti suostu kertomaan juonenkäännettä ja elokuvan loppua. Ukkoseni taitaa nauttia siitä, että saa vähän kiusoitella minua. Mutta elokuvaillan myötä saimme nähtävästi myös tilaisuuden harjoitella neuvottelu- ja suostuttelutaitojamme toisiimme. Saa nähdä miten käy: Kertooko mies lopulta minulle elokuvan lopun, katsommeko elokuvan uudestaan vai jätämmekö koko jutun kokonaan sikseen?
Lienee kuitenkin selvää, että en suosittele tätä pariskunnan elokuvailtaan, paitsi jos elokuvan aikana on tarkoitus tehdä jotain ihan muuta kuin katsoa elokuvaa.
