Minä olen valinnut oikean kumppanin rinnalleni, enkä rakastani vaihtaisi mihinkään. On kuitenkin niin, että on asioita, joissa naista voi ymmärtää vain toinen nainen. Kaipa miehilläkin on omat juttunsa, joita meidän naisten ei tarvitsekaan ymmärtää. Niin se vain on.
Minulla on muutamia ystävättäriä, joiden kanssa pääsen viettämään aikaa ihan naisten kesken. Joskus meillä on filosofisia teehetkiä, joskus päädymme piknikille jonkun lattialle (koska piknik-päivänä aina sataa kaatamalla), tai mitä keksimmekään. Tapaamisiin liittyy yleensä aina jonkinlaista "akkain kalkatusta ja kotkotusta", kuten Mies asian ilmaisi vietettyämme tyttöjeniltaa meillä. Nuo hetket ovat minulle tärkeitä; ne ovat osa elämäni sosiaalista vaurautta. Toisinaan harmittelen, että ehdimme tavata vain harvakseltaan. Aikuisena ei ehdi joka päivä pyytämään ystäviä leikkimään, niin kuin lapsena.
Ystävättärien kesken tulee keskusteltua lukemattomista eri aiheista. Aina ei puhuta naisten jutuista tai miehistä. Erityisesti keskustelu saa värinsä siitä, että keskustelijoina on ystävättäret. Me tiedämme milloin vitsailla, milloin olla vakavana. Ja tiedämme, mille asialle saa kiljua ja mille nauraa. Emme pelkää tuoda julki ajatuksiamme, koska tunnemme toisemme, emme niitä eriäviäkään. Huomaamme ja uskallamme korjata väärinkäsitykset, jos niitä tulee. Tuntuu helpolta olla sisällä tässä kuviossa. Ulkopuolelta katsottuna näyttää varmaan joskus siltä, että meillä on menossa päällepuhumiskisa.
Tavattuani ystävättäriäni, kömmin sohvalle mieheni viereen hyväntuulisena. Tunnen itseni onnekkaaksi, koska minulla on elämässäni hienoja ihmisiä, jotka eivät ole toisiltaan pois.
