Joskus, kun oikein koen hellyyden kuplivan sisälläni, kerron miehelleni, että hän on ihana. Tähän hän vastaa, poikkeuksetta, olevansa ihan tavallinen mies. Hän ei ole tottunut (vieläkään) olemaan ylistettävänä, joten hän tasoittaa vähän sanojani. Ihan turhaan, koska minun erittäin subjektiivinen näkemykseni on tässä tapauksessa se oikea. Kenenkään, edes mieheni, on turha väittää minulle vastaan.
Aloin kuitenkin tässä eräänä päivänä miettiä, että millainen oikeastaan on ihan tavallinen mies. Pukeutumisesta oli helpoin aloittaa. Ihan tavallisella miehellä on housut, paita ja kengät. Ne kaikki ovat melko neutraalin väriset, ei mitään sähäkkää pinkkiä. Tässä tapauksessa mieheni on tosiaan ihan tavallinen mies: hän pukeutuu maanläheisesti ns. hernerokka-väreihin.
Muutoin on vaikea sanoa millainen ihan tavallinen mies on. Hän kuuntelee musiikkia, pitää kulkuneuvoista (oli ne sitten autoja, pyöriä, veneitä tms.), urheilusta (liikkumisesta tai penkkiurheilusta), eikä tavallinen mies yleensä oikein ymmärrä naisten juttuja. Noin siis yleisesti ottaen. Yksityiskohtien tarkastelu tekisi ihan tavallisen miehen kuvaamisesta mahdottoman. Miesten välillä vain on liian paljon yksilöllistä vaihtelua. Mikä on oikeastaan vain oikein hyvä juttu.
Asian pohtiminen on siis oikeastaan aika turhaa. Tästä syystä päätin kysyä Mieheltä, millainen se ihan tavallinen mies oikein on. Hän vastasi, että tismalleen sellainen kuin hän on. On kuulema ainoa lajiaan. Siksi siis ihan tavallisen miehen löytäminen on niin vaikeaa. Ja hän on minun.
