Mies on lyhyellä matkalla, joten olen viettänyt aikaa itsekseni. Toki olisin voinut lähteä jonkun ystäväni vaivoiksi, mutta ajattelin, että voisi olla mukavaa olla hetki ihan omissa oloissaan ja tehdä mitä haluaa. Se on kuitenkin jotain harvinaista nykyisin, vaikka en ole erityisesti aikaa yksinoloon kaivannutkaan.
Tein itselleni hyvää ruokaa ja katselin televisiota. Jossain vaiheessa mieleeni tuli pikkuhassu juttu, mutta huomasin, ettei siinä nyt olekaan ketään, jolle sen kertoa. Enkä tänään tietystikään sitä enää muista. Se oli se hetki, ja se jäi sinne. Sillä hetkellä tunsin kaipausta Miestä kohtaan, joka oli siinä vaiheessa ollut poissa kuutisen tuntia. Tässä on yksi ero sinkkuelämän ja avioelämä välillä: hassut jutut pyrkii heti jakamaan toisen kanssa, eikä vain naureskele niille omassa päässään. Tässä tapauksessa en ehtinyt edes naurahtamaan, kun olisin kertonut aivoituksen kullalleni. Sitten hassu juttu jäi toisen poissaolon varjoon. Pikkuseikka, josta huomaa olevansa varsin tiiviissä parisuhteessa.
Toki minä nautiskelinkin omasta rauhastani. Mitään mainitsemisen arvoista en tehnyt, olin vain ja rentouduin. Join teetä ja katselin lumihiutaleita. Lötkötin sohvalla telkkaria katsellen. Sellaista turhanpäiväistä. Teki hyvää olla vähän aikaa täysin vailla paineita tehdä jotain hyödyllistä.
Nukkumaan mennessä kuitenkin huomasin taas toisen poissaolon. Meillä on tuplaleveä peitto, joten tietenkin on tottunut nukkumaan sen sääntöjen mukaan. Pitää osata kääntää kylkeä pitämättä peitosta kiinni (koska muuten ryöstää peittoa toiselta) ja pitää tietää kummalta puolelta jalat saa tarvittaessa pois peiton alta. Nyt nämä säännöt eivät päteneet, koska Mies ei ollut omalla puolellaan, joten olisin voinut nukkua kuin ihan omalla peitolla. Se oli outoa. Taas pikkuseikka, mistä huomasi, miten on tottunut toisen läheisyyteen.
Tänään jossain vaiheessa iltaa, Mies tulee takaisin kotiin. En ole ryytynyt ikävästä, en toki näin lyhyen erossaolon myötä. Olemme olleet erillämme pitempiäkin aikoja. Mutta kyllä minä odotan jo, että saan hänet kotiin.
