Minä sain kokea hyvän esimerkin arkirakkaudesta pari päivää sitten. Mieheni antoi minulle uskomattoman huomaavaisen lahjan. Eräässä kahvilassa myydään erittäin hyvää teetä, jota ei saa mistään kaupasta, eikä tietääkseni mistään muusta kaupungin kahvilasta. Eräänä päivänä mieheni toi minulle pienen pussillisen tuota teetä. Ohikulkiessaan Mies oli tullut ajatelleeksi kysyä mistä teetä saisi, ja muutamaa euroa vastaan kahvilanpitäjä oli sitä hänelle myynyt. Tuolla hyvin pienellä rahallisella sijoituksella hän paitsi ilahdutti minua, myös osoitti rakkauttaan ja ilmaisi minun olevan hänen ajatuksissaan. Hymyilin ja säteilin onnea, taidan iloita tästä eleestä vieläkin.
Ei (arki)rakkautta tarvitse aina osoittaa lahjoilla, eikä mielestäni yleensä pitäisikään. Arkirakkaus saa olla arkista, mutta se saa olla myös vähän hulluakin. Tuore kahvi odottamassa aamu-unista. Yllätyshalauksia takaapäin. Lettuja ja mansikkahilloa. Jalkahierontaa. Suukkoja. Läheisyyttä. Rakkaus on enemmän kuin tarkoin
suunniteltu illallinen kynttilän valossa tai gondolikyyti Venetsiassa.
Joskus rakastaminen on vastaanottamista. Kun mieheni on turhautunut töihinsä tai mihin tahansa, hän tietää voivansa purkaa sen minulle. Minä otan sen vastaan ja annan sen mennä ohi. Joskus rakkaus taas on hiljaisuutta ja etäisyyttä, joskus jotain aivan muuta. Rakkaus voi ottaa niin monia erilaisia muotoja. Arkirakkaus on merkityksellisempää kuin voisi äkkiseltään odottaa. Arkirakkaus ei odota vapaapäivää tai viikonloppua. Sen ei tarvitse, koska se voi tulla puun takaa ja yllättää. Se voi olla monta pikkuruista hetkeä tai vähän isompiakin. Arkirakkaus on osa elämää, koko elämää, ei vain niitä laatuhetkiä.
