On kulunut useampia vuosikymmeniä
siitä, kun itsestäänselvästi taloustyöt ja kodin puhtaanapito
kuuluivat yksinomaan talon emännälle. Ja mahdollisille palkatuille
kotiapulaisille. Jotka hekin taisivat olla kaikki naisia. Eipä
silti, kyllähän se nykyaikanakin koti putsaantuu ensisijaisesti
emännän ansiosta. Osittain syynä tähän on tottumus työnjaossa
ja lapsuudenkodissa opitut mallit.
Toisaalta syy voi toisinaan olla siinä,
ettei mies yksinkertaisesti tiedä, miten siivotaan. Tiedän yhden
tällaisen tapauksen. Eräs leskeksi jäänyt mies huomasi yhtäkkiä,
että koti on täynnä pölyä ja likaa, eikä hän yksinkertaisesti
tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Äiti oli huolehtinut
lapsuudenkodista, vaimo sitten omasta. Voin kuvitella, että vanha
mies on ollut hädissään. Koti on kaameassa kunnossa, eikä tiedä
edes, miten imuria käytetään. Lopulta hän ratkaisi asian
tilaamalla ammattisiivoojat kotiinsa.
Minä en moiti tuota leskimiestä. Ei
ole hänen syynsä, ettei hänen ole koskaan tarvinnut siivota. Voin
ymmärtää, että vanhana on voimat vähissä siivoukseen
ylipäätään, puhumattakaan siitä, että hommat pitäisi vasta
alkaa opettelemaan. Jos oma mieheni olisi vuosien päästä samassa
tilanteessa, minä varmaan pilven reunalla katselisin tilannetta
hölmistyneenä ja häpeissäni.
Mies nimittäin osaa siivota. Tein jo
hyvissä ajoin selväksi, etten ole kotihengetär. Inhoan
siivoamista, joten en missään tapauksessa suostuisi vastaamaan
kodin puhtaudesta yksin. Jos mieheni ei olisi tätä ymmärtänyt ja
hyväksynyt, meidän suhteestamme tuskin olisi tullut vakava. Olen
tasa-arvon kannattaja, ja odotan molempien tekevän parhaansa
yhteisessä kodissa. Minunkaltaisteni olisi älytöntä mennä naimisiin sovinistin tms. kanssa.
Mitä kotimme siivoamiseen tulee. Se on
pääasiassa minun vastuullani, mies tekee muutaman pyytämäni
putsaushomman. Se ei haittaa minua, koska se ei ole yksin minun
työtäni. Olen nopeampi ja tehokkaampi siivoaja, joten saan
nopeammin kodin vieraskuntoon. Mies puolestaan on huomattavasti
perusteellisempi siivoaja kuin minä, joskus se on aivan älytöntä.
Siivouspäivinä hänet on hyvä laittaa pesuhuoneen kimppuun, jotta
on poissa tieltäni, kun liihotan ympäri asuntoa ja näin pesuhuone
on taatusti puhdas ja hygieninen. Ellei suorastaan steriili. Mutta
molemmat ovat tyytyväisiä. Mies, koska selvisi mielestään
vähällä. Ja minä, koska minun ei tarvinnut tehdä kaikkea yksin.
Muutoin työnjako erilaisissa
askareissa menee kahden (tai oikeastaan kolmen) säännön
perusteella:
1. Jos jompikumpi pitää kyseisestä
työstä hän saa sen tehdä.
Tämä tarkoittaa sitä, että minä
saan järjestellä kaapit, ja mies saa hoitaa korjaus- ja
nikkarointityöt.
2. Se, jota asia häiritsee ensin,
hoitaa asian.
Toimii yllättävän tasapuolisesti
meillä.
Ja ”kolmas”: mies tekee, mitä
pyydän. Tämän oletan toimivan niin kauan kun olen reilu asiassa.
Toistaiseksi on toiminut tämä järjestelmä oikein hyvin. Tosin kumpikaan ei pahastuisi, jos joskus rahat riittäisivät palkattuihin kotiapulaisiin.
