Tiedättehän ne hommat, joita ei ole pakko tehdä heti, mutta ne kuitenkin pitäisi tehdä. Siis ne hommat, joita ei haluaisi millään tehdä ja niitä vältellessä tulee puuhailtua kaikenlaista muuta.
Tällä kertaa välttely johti minut pohtimaan mitä voisin tehdä kummilusikalleni. Se oli joskus herkuttelulusikkani. Se on täydellisen kokoinen: isompi kuin teelusikka, eli sillä saa kauhottua vähän enemmän, mutta pienempi kuin ruokalusikka, joten lusikointiin menee mukavasti aikaa. Aika kuitenkin tummensi sitä ja antoi epämiellyttävän sivumaun. Lopulta lusikka unohtui laatikon pohjalle ja siellä se lojui vuosikausia, kunnes tässä eräänä päivänä välttelin erästä hommaa ja se sattumalta osui käteeni.
Niksit ja ideat eivät salaman lailla iske mieleeni pohtiessani ongelmaa. Siksi tässäkin tapauksessa käännyin Googlen puoleen hakusanoilla alpakan puhdistus. Alpakka on halpa hopeankorvike, joten en arvellut, että sitä voisi puhdistaa hopeankiillotusaineella. Eipä minulla kyseistä ainetta kaapissa edes ole. Enkä muuten tiedä vieläkään sopisiko se tarkoitukseen. Sen sijaan Google ohjasi minut jollekin foorumille, missä joku kehotti jotakuta aiemmin asiaa pohtinutta käyttämään hammastahnaa.
Olin hetken hämmilläni, mutta eipä se nyt ainakaan voisi pilata lusikkaa, jota en ollut käyttänyt vuosikausiin. Joten kaivelin siivouskaapista puhtaan mikrokuituliinan ja kylppäristä hammastahnaa. Kuorrutin lusikan hammastahnalla ja hinkkasin lusikkaa telkkaria katsellen. Tulokset yllättivät todella. Hammastahda todellakin auttoi: tummentumat olivat siirtyneet lusikasta rättiin. Naarmuja se ei korjannut, tietenkään, muuten lusikkani kiilteli kuin uutena. Luulisin. En muista mitään päivästä, jolloin sain sen.
Innostuin oppimastani uudesta niksistä, joten välttelin mielelläni tylsää hommaa edelleenkin, joten kaivelin korurasiasta korvisparin, jonka olin hankkinut teini-ikäisenä. Nekin olivat pahasti tummuneet, mutta en ollut raaskinut hävittää niitä. Kuorrutin nekin hammastahnalla ja jatkoin rattoisaa hetkeä telkkarin ääressä. Rätti tummuu, korvikset kiiltävät ja pääsevät takaisin aktiiviseen käyttöön. Olisinpa tiennyt tämän jo vuosia sitten.
Illalla kerron miehellekin tästä niksistä. Hän katsoo minua ihmetellen. Sitten hän muistuttaa minua, että käytti tätä niksiä hopeiseen kihlasormukseensa, joka tummui polttareissa porealtaassa olleiden puhdistus- tai muiden aineiden takia. En muistanut ollenkaan. Enkä ollut tajunnut, että on miehelläni parempi niksivarasto kuin minulla. Asia pitää korjata. Onneksi aloitin tämän blogin.
