Naisesta tulee rouva avioliiton myötä. Minä aloitin rouvasteluni hieman yli kaksi vuotta sitten astuttuani avioliittoon rakastettuni kanssa. Vaikka rouvan titteli onkin oikeastaan hyödytön (en ainakaan keksi mitään käyttötarkoitusta sille) ja jäänne vanhoilta ajoilta, pidän siitä. Se tavallaan ilmaisee yhteyteni mieheeni; me olemme nyt perhe. Toki voisin marmattaa siitä, että mies on ennen ja jälkeen avioliittoa herra, mutta en viitsi. Mieluummin keskityn asian hyviin puoliin. Maailmassa ei ole liikaa kepeyttä ja lämpöä.
Nykyaikana rouvia ei arvosteta samalla tavalla kuin joskus 50 vuotta sitten. Siinä ei ole mielestäni mitään ongelmaa. Naiset ovat samanarvoisia aviosäädystä riippumatta. Minä en rouvashenkilönä ole yhtään arvokkaampi ihminen kuin ikisinkku naapurini - ja hyvä niin. Tässä blogissa käytän termiä rouvastelu, koska se kuullostaa hauskalta, ja sillä tarkoitan talouden emännän toimintaa. Aivan kaikkea siihen liittyvää. On siis selvää, että monet ei-rouvat puuhastelevat aivan samojen asioiden parissa, mutta viis siitä. Tämä blogi kirjoitetaan minun näkökulmastani, ja minä voin kutsua omaa toimintaani rouvasteluksi.
Haluan tämän blogin myötä kehittää kirjoitustaitojani, mutta toisaalta saan tästä myös syyn etsiä ja kokeilla erilaisia kodinhoitoon ym. liittyviä niksejä ja vinkkejä. En ole perinteinen pullantuoksuinen kotirouva, joten tiettyjen taitojen ja töiden harjoittelusta on minulle hyötyäkin. Toisaalta haluan pohtia myös muita rouvan elämään liittyviä asioita, joten tässä blogissa kirjoituksia voi tulla aiheesta jos toisestakin. Aika näyttää.
