Minusta vanhat rintamamiestalot ovat upeita. Huolimatta niiden taustasta, ne voivat olla viehättävän yksilöllisiä. Ne on siis aikanaan rakennettu liukuhihna-meiningillä, kun sodasta palanneille miehille tarvittiin koteja. Tämä tuo oman historiallisen vivahteen näihin taloihin, jota lisää se elämä, mitä niissä on eletty. Se eletty elämä on pikkuhiljaa tehnyt jokaisesta rintamamiestalosta yksilöllisen. Toiset niistä viehättävät enemmän kuin toiset.
Toisinaan haaveilen salaa siitä, että hankkisimme Miehen kanssa oman rintamamiestalon ja remontoisimme sen meidän kodiksemme. Se olisi raskas ja pitkä urakka. Kyseessä on kuitenkin haave, joten se vain vahvistaisi suhdettamme, ja kotimme olisi muka-raskaan uurastuksen jälkeen niin ihana ja kodikas, että vieraamme melkein haluaisivat jäädä asumaan. Mutta vain melkein. Olisi rasittavaa yrittää heittää ystäviään ulos, että "menkäähän kotiinne välillä", eivätkä he suostuisi lähtemään.
Sellaista se on haavemaailmassa. Todellisuudessa me emme tule koskaan hankkimaan rintamamiestaloa. Remontointi ei ole ongelma. Olemme molemmat melko näppäriä käsistämme ja se saattaisi olla jopa hauskaa. Todellinen ongelma on kodin ylläpito.
Kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin, minä en ole kotihengetär, eikä mieskään innosta puhkuen kotiamme siivoa. Rintamamiestalossa (ja omakotitaloissa yleensäkin) sisätilojen siivoamiseen liittyy myös ulkotyöt. Talvella lumenluontia, kesällä ruohonleikkuuta ja syksyllä haravointia. Ja ties mitä muita hommia tulisi välteltyä viimeiseen asti. Meidän ihana kotimme olisi parin vuoden sisällä viidakkomaja. Kaikkea muuta kuin haaveissani.
Onneksi, jos asunnolta vaatii tunnelmaa, vaihtoehtoja on muitakin. Nykyään kerrostalojakin on moneen makuun. Tarvitsee vain valita mieluinen vuosikymmen. Tietysti muitakin asioita on syytä ottaa huomioon kotia valitessa, mutta pysytään nyt haaveellisemmalla tasolla. Kodin voi rakentaa melkeinpä millaiseen taloon tahansa. Olen joskus jonkun kanssa kinastellut tästä. Hänelle omakotitalo oli ainoa, oikea vaihtoehto. Muut asumismuodot olivat pakollisia välietappeja. Itse ymmärrän sen mielikuvan, jota hän ajoi takaa. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt minun näkökulmaani. Haluani elää tavalla, jossa kotityöt eivät vie liikaa aikaa elämältä. Omakotitalo ei ole minulle kaiken sen vaivan arvoinen. Kaikista idealistisista haaveista huolimatta mieluummin teen kodin taloon, jossa on vain se kaikkein tärkein. Voin tinkiä tilasta ja pihasta. Voin sietää rappukäytävää kaikenlaisine kulkijoineen. Voin valita siedettävän naapuruston.
Kaikkein tärkeintä minulle kodissa on tunnelma. Kodin pitää tuntua lämpimältä ja tavallaan ajattomalta. Ikään kuin siellä ei olisi koskaan kiire mihinkään. Ihana levollinen koti, jossa voi olla huoletta ja levätä. Lisäksi kodissa pitää olla rento tunnelma, joka välittyy myös vieraille. Siihen liittyy tietty siisteystaso. Koti ei ole rento, jos se on liian puhdas ja säntillinen, koska vieraat eivät uskalla nojata sohvan selkänojaan pelätessään likaavansa sen. Mutta koti ei myöskään saa näyttää siltä, että siellä pitäisi siivota. Harmikseni meillä näyttää usein siltä, että pitäisi siivota. Ei kuitenkaan koskaan silloin, kun tulee vieraita. Ehkä pitäisi kutsua vieraita useammin kylään. Vaikuttaisin myös omissa silmissäni paremmalta emännältä.
Toisaalta, niin kuin äitini keittiössä olevassa huonetaulussa sanotaan: "Parempi vähän paskaa nurkissa kuin puhdas helvetti." Tasa-paino on tärkeää.
