Kuten olen aiemminkin maininnut, olen innokas kotimaanmatkailun kannattaja. Olen pitkään halunnut käydä Vuokatissa, ja siitä olemme puhuneet aika ajoin mieheni ja vanhempieni kanssa. Tänä kesänä se vihdoin onnistui: pääsimme vanhempieni mukaan parin päivän reissulle Vuokattiin (he ovat käyneet siellä vuosien saatossa parikymmentä kertaa). Miehen, minun ja pojan reissuviikko alkoi tästä matkasta.
Yleisenä vinkkinä pienen lapsen kanssa matkustaville: kannattaa varata matkantekoon paljon aikaa ja runsain mitoin kärsivällisyyttä. Pysähdellä saattaa joutua useammin kuin etukäteen arvaisikaan. Sen voi ottaa myös seikkailuna. Matkallahan voi nähdä vaikka mitä, kun pysähtyä täytyy. Menomatkalla me pysähtyimme mm. Pöljässä. Lopulta, useiden tuntien matkanteon päätteeksi, saavuimme Vuokattiin.
Tämä ei siis ollut ensimmäinen käyntini Vuokatissa, mutta en ollut käynyt kuin pikkulapsena siellä aiemmin. Paljon oli muuttunut, mutta paljon oli säilynyt ennallaankin.
Kun olin lapsi, tuo kuvan silta oli raja; sen yli ei saanut mennä, ettemme joutuisi liian kauas ja eksyisi vanhemmistamme. Tällä kertaa, kun lähdimme miehen ja pojan kanssa vähän ulkoilemaan, ensi töikseni ylitin sillan. Vain koska en ollut enää lapsi ja saatoin tehdä niin.
Vuokatin mäntymetsät olivat edelleen niin upeat kuin muistinkin. Harmi, ettei sää ollut erityisen suotuisa, vaan satoi vettä niin, ettei polkuja kannattanut koluta enempää. Eikä hyviä kuviakaan oikein saanut.
Vuokatissa on kuitenkin tekemistä sadepäivillekin. Siellä on monenlaista aktiviteettia tarjolla (Katinkulta -kylpylä, hiihtoputki, Angry birds -puisto jne.) Me kävimme keilaamassa surkeasti, mutta hauskaa pitäen. Ja shoppailemassa Sotkamossa.
Äitini vaati, että käymme ainakin Saastamoisen kenkäkaupassa. Se on kuulema maankuulu. No, se oli minulle uutta tietoa. En ollut aiemmin kuullutkaan koko kaupasta. Mutta melkoinen puoti, täytyy myöntää. Ja suositella.
Itselleni en tällä kertaa löytänyt mitään, koska kengille ei ollut tarvetta, eikä tuliasbudjetti sallinut käsilaukun hankintaa. Mutta Mies löysi mieleisen lompakon. Se, että mies löysi jotain kaupasta, ei ole syy suositella mitään puotia. Tuossa liikkeessa on erinomainen palvelu. Äitini sanoi, että sitä siellä on kuulema aina. Isäni lisäsi, että ruuhka-aikana sitä erinomaista palvelua saattaa joutua odottamaan, koska siellä ei hätiköidä palvelun suhteen, vaan asiakas palvellaan kunnolla yksi kerrallaan.
Tuosta puodista kun kulkee noin sata metriä vasempaan, päätyy kotileipomo/kahvila Helmeen. Sitäkin suosittelen, jos siellä päin sattuu olemaan. Hyvä palvelu myös siellä - ja erinomaiset tuotteet.
Ennen paluumatkalle lähtöä kävimme myös Vuokatinvaaralla. Siellä oli tuulista ja kylmää, mutta upeat maisemat. Huipulla oli liian tuulista, joten en sieltä kummoisia kuvia saanut, joten menkää itse katsomaan, millaiset maisemat sieltä avautuu.
Mutta vaaralta laskeutuessa voi myös nauttia maisemista.
Vuokatista jäi melko nostalginen olo, vaikka emme päässeetkään tekemään aivan kaikkea sitä, mitä etukäteen suunnittelimme. Sain käydä läpi lapsuusmuistojani ja esitellä niihin liittyviä paikkoja miehelle.
En tiedä millaista olisi ollut ilman noita lapsuusmuistoja. Vuokatti on kehittynyt aktiivilomailijoiden tarpeisiin, ja kaikki se, mistä itse pidän siellä on vähän taka-alalla. En usko, että olisimme lähteneet noin pitkälle ajomatkalle, vaan etsineet jotain vastaavaa matkakohdetta lähempää. Mutta hyvä näin. Sateisista päivistä huolimatta, matkasta jäi hyvä fiilis ja hyviä muistoja.
Ja paluumatkalla jatkoimme kärsivällistä Pojan huomioivaa seikkailumatkantekoa. Tällä kertaa pysähdyimme mm. Jyrkän kylässä Ruukin tuvassa. Siinä on vanhassa ruukissa museo ja kahvila. Ja vieressä kuohuva ja pauhaava koski. Pysähtymisen arvoinen paikka.
Sellainen siis oli tiukasti tiivistettynä reissuviikkomme pari ensimmäistä päivää. Ne sisälsivät paljon maisemia, muistoja - vanhoja sekä uusia sellaisia - ja ne olivat hyvä alku hyvälle viikolle.
Reissuviikon toisen osan päivitän blogiini piakkoin. Se olikin erilainen reissu, myös kertomisen arvoinen. Nyt kuitenkin nautin taas kotona olemisesta. Mielestäni parhaimmat lomamatkat ovat sellaisia, joiden aikana on mukavaa, mutta joiden päätteeksi haluaa jo palata kotiin. Sellainen meillä oli. Näimme ja koimme paljon, mutta onpa ihanaa olla taas kotona ihan vaan oman perheen kesken!
