Eilen me päätimme tehdä matkan. Pikku-ajelun ei-mihinkään-erityisesti. Lyhyen harkinnan jälkeen päätimme yksinkertaisesti lähteä pohjoiseen. Ja niin me matkasimme. Nauroimme yhdessä hassuille teidennimille. Pysähdyimme matkan varrella ihastelemaan kulttuurinähtävyyttä. Löysimme kauniin pikkukaupungin, johon ehkä joskus teemme hääpäivämatkan, koska kannatamme kotimaan matkailua. Oli ihanaa viettää aikaa kaksin arjesta irrallaan.
Yhdessä päivässä ehtii parisuhteeseen vaikuttamaan paljon. Jopa ilman,
että itse edes huomaakaan. Se voi olla hienovireistä yhteyden
päivittämistä. Se voi olla myös askel kauemmaksi kuuluvuusalueelta.
Tietoista tai tiedostamatonta, päivän aikana suhde ilmenee sellaisena
kuin se kulloinkin on. Minä huomasin, että vierelläni on joku, jonka kanssa jonain päivänä saatan muodostaa yhden niistä pariskunnista, jotka näyttävät osaavan lukea toistensa ajatuksia.
Eilinen oli hyvä päivä suhteellemme; yhteisiä kokemuksia ja läheisyyttä. Tietenkään kaikki päivät eivät voi olla eilisen kaltaisia, vaan on oltava niitä toisenlaisiakin. Eilisten päivien ansiosta niistä vain selviää helpommin, vähemmillä vahingoilla.
