Joulu lähestyy uhkaavasti. Ne, jotka eivät ole vielä aloittaneet joululahjojen metsästysretkeä, saattavat alkaa pian panikoida. Ymmärrettävää. Lahjojen antamiseen liittyy monia hankaluuksia. Omat vaikeuteni lahjojen hankkimisessa liittyvät yleensä siihen, millainen lahjan pitää olla. Se ei saa olla mitään turhaa, liian kallista, liian halpaa, tarpeetonta, älytöntä, eikä ylitsevuotavan upeaa. Tai sitten minä teen tästä itselleni liian vaikeaa.
Joidenkin on vaikea ostaa oikeasti hyvää lahjaa. Toisaalta kutittavat yöpaidat ja glitter-päällystetyt enkelipatsaat opettavat sanomaan, että Tällaista minulla ei ollutkaan, kiitos erittäin paljon! Se on ekstralahjani mummilleni, joka ostaa tavallaan lahjoja itselleen. Hän ei ole koskaan oppinut, ettei maku ole periytyvää. Vaikka toisinaan saankin häneltä lahjaksi tarpeetonta ja vanhanaikaista tavaraa, voin nähdä mummini halun ilahduttaa ja antaa mieleisiä lahjoja. En voi olla arvostamatta tätä intentiota ja lämpöä lahjojen takana. Siksi kiitän aina lämpimästi. Itse kuitenkin pyrin antamaan ihmisille oikeasti mieluisia lahjoja.
Siinä olen kai tullut mummiini, että läheisille on annettava jouluna lahjoja, vaikka eivät mitään tarvitsisi. Ilahduttaminen on mukavaa ja sopivien lahjojen metsästys on jännittävää. Toisinaan myös erittäin turhauttavaa. Isäni on yksi hankalimmista tapauksista. Hän on ainakin viimeiset 20 vuotta toivonut saavansa joululahjaksi Joulurauhaa. Ei mitään muuta. Muistan lapsena ostaneeni hänelle lahjaksi Joulurauha-konvehteja, mutta niitäkään ei enää löydä. Mutta yksi hyvä ratkaisu löytyi internetistä: Joulurauha-tuote. Se on toisenlainen lahja, eettinen lahja. Sillä voin osoittaa kuunnelleeni isäni lahjatoivetta ja samalla tehdä hyvää. Kaikki voittavat. Kyseisessä puodissa on myynnissä myös kaikenlaista muuta jännää, joilla voi lahjoja kaikenlaisia päivänsankareita. Ja vaikka itseäänkin.
Äitini on kanssani samaa maata, mitä tulee lahjojen antamiseen ja saamiseen. Hän ymmärtää saavansa lahjoja joka tapauksessa, joten hän silloin tällöin antaa puheessaan livahtaa pieniä vinkkejä. Tästä on apua, koska on yksi lahja vähemmän metsästettävänä. On vain päätettävä, mikä kaikista niistä lukemattomista pikkuvinkeistä olisi paras idea. Jos äidin lahjan keksiminen on helppoa, on anoppini lahjominen on kaikkein helpointa: mieheni on äidilleen ostanut perinteisesti kalenterin jo yli vuosikymmenen ajan. Ja kukapa minä olen perinteitä rikkomaan... Yleensä hankimme siihen vielä joulukukan, jotta minultakin on jotain.
Muiden lahjat ovat ongelmallisimmat. Sisarustemme ja ystäviemme tarpeet ja halut maksavat aivan liikaa meidän budjetillemme. Pienellä budjetilla täytyy käyttää mielikuvitusta, jos oikeasti haluaa ilahduttaa. Pitää myös tuntea lahjan saajat. Esimerkiksi itsetehdyt keksit tai nekut kauniissa peltirasiassa voivat olla erinomainen lahja jollekulle (ja jollekin toiselle taas puhdasta ilkeilyä). Hyviä lahjoja on löytynyt, kun olen ennakkoluulottomasti astunut erilaisiin kauppoihin. Lelukaupasta saattaa löytää lahjoja myös nelikymppisille lapsettomille (kuten veljelleni viime vuonna).
Joskus voi olla kuitenkin syytä muistuttaa itseään, että joillekin oikeasti riittää pelkkä kortti - ja lämmin hymy.
