Minuun on jostain iskostunut sellainen ajatus, että vuodessa tehdään kaksi suursiivousta: joulusiivous ja kevätsiivous. Viime vuosina tosin toinen suursiivouksista on alkanut kutistua tavalliseksi siivoukseksi. Me lähdemme miehen kanssa jouluksi toiseen kaupunkiin, joten mies ei ole halukas tekemään joulusiivousta kotonamme. Tämä siitä huolimatta, että meillä on yhteisymmärrys siitä, että kodinhoito kuuluu molempien tehtäviin.
Yksi äitini antamista parisuhdevinkeistä on, että nalkuttamisesta on vain haittaa. Olen huomannut saman. En itsekään pitäisi siitä. Sisimmässäni heräisi Homer Simpson, joka huutaisi, että You're not the boss of me! Miten kauan menisikään, että palaisin takaisin omaksi itsekseni ja rakastavaksi vaimoksi? En halua tietää. En myöskään voi odottaa miehenkään reagoivan paljoakaan eri tavalla, tosin hänen raivohahmonsa on hiljainen hidastelija, joka ei uhallaankaan tee mitä pyydetään. Sen tarkoitus on ilmeisesti saada vastapuolen hermot menemään ihan täysin.
Miten saadaan koti suursiivottua jouluksi nalkuttamatta? Meillä ei mitenkään. Siispä minä joustin ja teimme kompromissin. Suursiivous on tammikuussa, kun on mahdollisimman kovat pakkaset. Ajankohta on melko lähellä joulua ja Mies tykkää, kun saa pakastaa vuodevaatteemme parvekkeella. Näin minä saan pois alta toisen vaadituista suursiivouksista. Siivoamme kuitenkin jouluksi, mutta vain sellaisen lähtösiivouksen eli "kiva, kun ei kotiinpalattua heti tarvitse ruveta siivoamaan" -siivouksen. Onpahan myös enemmän energiaa auttaa vanhempiamme jouluvalmisteluista, ettei mennä epäkohteliaasti valmiiseen pöytään.
Nalkuttamatta oleminen on täysin mahdollista, mutta kuinka helppoa se on, riippuu myös miehestä. Luulen mieheni oppineen, että ennen nalkuttamista minulla on kaksi vaihetta: kohtelias pyytäminen ja käskyttäminen. Kun Veisitkö roskat? muuttuu muotoon Vie roskat, mies tietää, että minulla on kiireentuntua, joka helpottaa vasta, kun hommat on hoidettu. Tämän vaiheen jälkeen, stressitasostani riippuen, voi nalkutus alkaa. Hän voi siis osaltaan ennaltaehkäistä nalkuttamista. Ensisijaisesti se olen kuitenkin minä itse, joka nalkuttamista säätelee. Suustani tulee ulos juuri niitä asioita, joita itse sinne tuotan.
