Blogissani on ollut hiljaiseloa, kun flunssa sai taas otteen minusta, enkä joka kerta halua kirjoittaa Rouva sairastaa -runoa. Olen ollut nyt tänä keväänä epätavallisen usein sairaana. Liekö jonkinlaista ylirasitusta, joka heikentää immuunituotantoa. Kunhan menisi taas ohitse. Haluan päästä nauttimaan keväästä. Tänäänkin on kaunis ilma, joka kutsuisi ulkoilemaan.
Koska aika menee kotosalla ilman, että on energiaa mainittaviin projekteihin, olen haaveillut ja yrittänyt tehdä suunnitelmia.
Meillä miehen kanssa on tänä vuonna puuhääpäivä (viisi vuotta naimisissa), jonka kunniaksi halusin tehdä erityisiä suunnitelmia. Rahatilanne pakottaa pysymään tietyissä sfääreissä, eikä suunnitelmiin voi liikaa sekoittaa haaveita. On monta asiaa, mitä olisi ihana tehdä, mutta niitä täytyy edelleen lykätä tuntemattomaan tulevaan. Meillä toivottavasti riittää virstanpylväitä juhlittavaksi.
Mutta jotain pientä erityistä me pääsemme puuhääpäivämme kunniaksi tekemään: me istutamme puun. Pyysin vanhemmiltani luvan istuttaa sen heidän kesämökkitontilleen. He päättävät paikan, ja saimme valita sopivan lehtipuun. Pitkähkön harkinnan jälkeen päädyimme omenapuuhun. Sen pitäisi menestyä kyseisessä maastossa, ja se on kaunis keväisin. Kun omenapuuta kohtelee hyvin, se jaksaa tuottaa hedelmää vuodesta toiseen. Meidän mielestämme siinä on mukavaa symboliikkaa. Alkusyksynä puu sitten istutetaan, lähempänä hääpäiväämme.
Toinen asia, minkä olisin halunnut tehdä hääpäivämme kunniaksi, oli matka johonkin erityiseen kohteeseen. Se jää tänä vuonna väliin, ellei lottoihme osu kohdallemme. Sen sijaan teemme pikkuriikkisen matkan juhannuksena.
Mutta kunhan se varsinainen hääpäivä koittaa, haluan juhlistaa sitä jotenkin. Tehdä edes jotain pientä ja erityistä. En vain tiedä mitä se olisi. Mikä olisi pientä ja kuitenkin konkreettisesti toisi esiin sen, että olen iloinnut näistä vuosistamme yhdessä? Jotain arjesta poikkeavaa, mihin voi pojankin ottaa mukaan. Onneksi on vielä muutama kuukausi aikaa miettiä.
p.s. Minä en jostain syystä pysty kommentoimaan. En toisissa blogeissa, en edes omassani. Mikä sen estää, en tiedä. Mikään yritykseni korjata asia, ei ole vielä auttanut. Kiitos kuitenkin, kun jätätte ajatuksen tänne. Ne ilahduttavat.
