Luin tässä juuri Jojo Moyesin kirjoittaman Ole niin kiltti, älä rakasta häntä -kirjan. Se on hieman erilainen rakkausromaani, joskin minun mielestäni todella hyvä idea on lopulta aika keskinkertainen romaani. Ennalta-arvattavia juonenkäänteitä ja muutama karikatyyrinen hahmo, mutta en kuitenkaan sanoisi huonoksi kirjaksi. En kerro tässä siitä enempää, jos joku vaikka kiinnostuu ja haluaa lukea siitä enemmän.
Aloin kuitenkin kirjan myötä miettimään avioliiton ulkopuolisia suhteita. Ainakin ajatuksentasolla minun on helpompi hyväksyä menneisyydessä, eri aikakautena tapahtuneet aviorikokset. Oikeastaan vain sen vuoksi, että silloin oli turhan yleistä, että avioliitot järjestettiin kysymättä ja morsiamen/sulhasen etua ajattelematta rahan tai vallan vuoksi. Siinä voi hyvinkin sydän pamppailla avioliiton ulkopuolelle, jos alttarilla on tullut liitetyksi ihmiseen, johon ei tunne yhteyttä. Useimmat meistä kuitenkin kaipaavat saada rakastaa ja tulla rakastetuiksi.
Nykyaikana tosin ei olla samassa tilanteessa. Useimmat saavat valita puolisonsa, mutta silti joskus puoliso jää etäiseksi. Vaikka eroaminen onkin tänä aikana helpompaa, jäädään kylmään avioliittoon ja annetaan sydämen pamppailla vieraisiin.
Minun olisi vaikeaa antaa anteeksi. Me menimme rakkaudesta naimisiin, ilman pakkoa. Me molemmat olimme valmiita ja halukkaita sitoutumaan liittoomme ja hoitamaan sitä. Voisin hyväksyä sen, että tunteille ei voinut mitään, mutta kyse onkin siitä, mitä tekee. Rehellisesti sanoen en ole miehestäni huolissani yhtään. Jos joku olisi aina tismalleen oikeassa ennustaessaan tulevaisuutta ja sanoisi minulle, että toinen meistä pettää, miettisin kauhuissani, mikä ihme minut saa sellaista tekemään.
Uskon kyllä, että otollisissa olosuhteissa Mies voisi ihastua toiseen, hän on kuitenkin ihan tavallinen mies. Mutta hän ei voisi pettää minua, vaimoaan, yksinkertaisesti siitä syystä, että miehen moraali lamaannuttaisi hänet täysin, jos hän kokisi olevansa matkalla väärään. Olen saanut huomata sen monta kertaa.
Ehkä olen idealisti (ja olenkin), mutta jokaisen pitäisi mennä naimisiin harkitusti, ilman pakkoa. Nykyaikana ei ole tarvetta hoitaa sukujen ja maiden välisiä suhteita avioliitoilla. Epätoivoinen, avioliiton ulkopuolinen rakkaus saisi kuulua historiaan ja kirjallisuuteen. Parhaimmat avioliitot eivät todennäköisesti koskaan ole sopivaa elokuva- tai bestseller-materiaalia.
