Katselimme eilen miehen kanssa televisiota. Oli sellainen mukava löhöilyilta ilman tekemistä. Jossain vaiheessa televisiosta tuli Ikean mainos, joka sai minut toteamaan, että "onneksi minulla ei ole tuttavia, jotka pakottaisivat minut tuonne." Olen muistaakseni maininnut aiemminkin, etten viihdy lainkaan isoissa marketeissa (edustivat sitten mitä puotia tahansa). Kommenttini nauratti miestäni. Hän kysyi minulta, että olenko huomannut tekeväni tuota melko usein. Siis katselen televisiota ja näen siellä jotain, joka herättää kiitollisuuden tunteen, ettei minulla ole tuollaista.
En itseasiassa ollut huomannut, mutta mikäpäs siinä. Jos iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein. Jos voi iloita myös niistä asioista, joita ei ole, voi iloita vielä useammin. Ja minä olen mieluusti iloinen. Maailmassa on riittävästi aiheita nurisemiseen, joten jos tyhjästä voi nyhjäistä iloa, niin hyvä vaan.
